Kaikki on p**kaa perjantai

Huono aamu.

Paska minä.

Paska parisuhde.

Paska perjantai.

Yritän löysentää pantaa päässäni katsastamalla FB:n uutisvirran, mutta sehän se suurin virhe taas oli. Päädyn naputtelemaan karvaankirpeän ärtyisää kommenttia taas yhteen ”älä syö xxx niin psoriasiseksi paranee”-hehkutukseen.
En jaksa nyt kokea ymmärrystä parikymppisen blondin tuskaan kun ihossa on läiskiä. Tai toisen hehkutukseen kuinka hän on löytänyt sen oikean ratkaisun sairauteensa jättämällä pois maidon, gluteenin, sokerin ja mitä niitä nyt onkaan – ai niin, hän on myös hoitanut läiskiään saman ajan kortisonivoiteella – MUTTA se paraneminen johtuu vain ja ainoastaan noista ruokavaliomuutoksista. V*ttu.

Piirrän pääkallon painokäyrääni. Ahne ahmatti, porsas ja läskiperse minä olen LIHONUT kilon viime viikosta. Inhoan itseäni.

Puoliso ärsyttää tänään pelkällä hengityksellään. Olen niiiiiiin kypsä siihen että vuosien puhumisesta huolimatta ei sen graniittikalloon uppoa, että minä en koe hellyytenä ohimennessä tapahtuvaa perseen kouraisua tai avoinaiseen kaula-aukkoon sukeltamista. Eikä miun nännit ole mitään joystickin nappuloita, millä himo räjähtää taivaalle.
Ja kun ei saa koskea niinkuin itse haluaa, ei kosketa ollenkaan.

Perjantai – pitäisikö tässä olla intopiukeana kun edessä on viikonloppu?
Pah. Taas kaksi päivää, kun kaikkien muiden mielestä pitää levätä eli käytännössä maata sohvalla ja surffailla netissä tai netflixissä. Ja tietysti syödä kaikkea mahdollista sontaa mikä kyllä maistuu suussa hyvälle, mutta on tasan tappavan epäterveellistä.
Joo. Ja sitten kun tarpeeksi kauan mättää sitä paskaa suuhunsa, niin saa jonkun Pohjois-Karjala projektin pelotteleman infarktin tai muun tulpan tai pulpan ja päätyy vihannekseksi tai muuten vaan huollettavaksi.
Ja minun pitäisi sittten hoitaa koska ”rakastan”.

Paskat, tänään en rakasta ketään enkä mitään.

Paitsi ehkä kissanpentuja.