Kaksi kovaa kotimaista

Muutama opus taas nautiskeltu. Käytän sanaa nautiskeltu, koska todellakin nämä kaksi opusta hivelivät sielua niin sisällöllisesti, tyylillisesti ja kielellisestikin.

Enni Vanhatalon Absentia on huimaava ja vähän ahdistavakin kertomus ihmisistä, jotka eivät jaksa / osaa elää perusnormien säännöttämässä maailmassa.
Kirjan päähenkilöitä ovat Kaisa, hänen pikkusiskonsa Ava ja  puolisonsa Olavi  kuten myös pieni Siiri, Kaisan ja Olavin tähän maailmaan syyttömänä syntynyt tytär.  
Sisarusrakkaus ja -viha kattaa Kaisan ja Avan suhdetta, ”hyvää tarkoittava”, mutta häkkiinsulkeva rakkaus hyhmää Kaisan ja Olavin välejä ja kaiken sen keskellä piirtelee kuvia Kaisan ja Olavin tytär Siiri.

Tarinassa on niin paljon vaikeita ihmissuhteita, mielenterveysongelmia, rakkautta, rakkaudettomuutta, vaatimuksia, itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä että välillä tulee hengenahdistus kun sitä lukee. Absentiasta ei tule hyvä mieli, mutta sen maailma ja ihmiskohtalot jäävät vellomaan päähän pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Itselleni jäi sellainen olo, että ”älysinköhän minä nyt ihan kaiken” ja halusin oikeastaan lukea kirjan toiseen kertaan heti sen lopetettuani.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan  5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokas 2018)

Enni Vanhatapio: Absentia
Gummerus 2018
304 s.

Rakastuin Johanna Laitilan Lilium Regalen kielen elinvoimaisuuteen, rehevyyteen ja rehellisyyteen. Pohjois-Suomen maisema ja elämä ryöppyää runsaiden kielikuvien ja mehevän murteen myötä lukijan aisteihin kuin huumaava Kuningasliljan tuoksu.

Elsen tarina on kipeän kaunis ja vaikka elämän rujous välillä tuntuu surulliselle, soi sanojen takana jotain suloista.
Outo tunne, kun oikeasti päähenkilön elämässä pääosin tuntuu olevan vain salattavia tunteita, ikäviä muistoja ja huonoja kokemuksia. Rakkauden hetket, niin suloisia kuin ne ovatkin olleet, eivät koskaan kestä…

Laitilan tapa kirjoittaa, sanojen ja kuvien runsaus sai minut ahnaasti lukemaan kirjan lähes yhdeltä istumalta. Olen kuitenkin lukenut tarinaa selaillen uudestaan ja palannut makustelemaan joitain tiettyjä kohtia vain nautiskellakseni väkevästä tekstistä.  Ehkä surulliseksikin luokiteltava tarina itsessään jäi minulle hieman toisarvoiseksi, vaikka siinä monia hienoja kudelmia löytyykin. 
Rakastuin enemmän kirjan kieleen kuin tarinaan – kuulostaako hullulle? 

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

Johanna Laitila: Lilium Regale
Gummerus kustannus, 2019
n. 300 sivua