Kaksinäytöksinen kuvaelma ”Hiiliteräspannu ja aamu keittiössä”
1. näytös.
Aamu valkenee ikkunan takana, pariskunta saapuu keittiöön. Katse kiinnittyy uunin päällä nököttävään Hiiliteräspannuun. Mies selkeästi piristyy ja suuntaa kohti uunia.
Teflonit ja timanttipinnoitteet on nössöille pilipalipaistajille.
Kato hiiliteräspannu kestää kuumutta ja sitä voi rouhia teräksisellä paistinlastalla. Muoviset keittiövälineet, pyh, lapsille leikkikeittiöihin!
Nainen on hiljaa ja mittaa kahvia suodattimeen. Mies pyörittelee Hiiliteräspannua ilmassa kuin itämaista taistelukeihästä
Kato tää on jämäkkä ja joko sanoin että levyn voi kääntää kympille eikä tässä oo mitään pehmopinnoitteita kärähtämässä, kato tää kestää! Paistanko sulle pari kananmunaa? Joo, miepä paistan.
Keramiikkatason suurin levy täysille ja hetken päästä (hiiliteräs)pannu tulille.
Ei siihen tarvihe mittään rasvaa laittaa. Ennenkuin se on hehkuvan kuuma. Sitte mie laitan siihen oikkeeta voita, öljyt ja margariinit on ituhippien juttuja.
Nainen mainitsee jotain ympäri keittiötä roiskuvista rasvapisaroista.
Ai mitenniin räiskää? Kai se nyt pittää vähä räiskkääkkin, kyllä mie pyyhin pois sitten.
Kato nyt kun hienosti alko heti paistumaan nämä kananmunat, tullee tosi rappeita näistä.
Käry imeytyy vain osittain liesituulettimen uumeniin, rasvapisaroita pirskoilee ympäriinsä, keramiikkatason pinta peittyy rasvatipluihin.
Ylpeänä mies raapaisee teräslastalla perinpohjaisesti paistuneet, jopa ruskeasävyiset kananmunat naisen lautaselle ja seisoo vieressä rinta rottingilla odottaen kiitosta, jonka nainen toki hänelle antaa.
Mies tepastelee takaisin käryävän keittotason äärelle.
Nyt mie paistan pekoniakin, tullee muuten tosi rappeita!
Tulikuumalle pannulle heitetyt pekoniviipaleet suorastaan pomppivat ilmassa leivittäen rasvaroiskeita pöydän ääressä istuvan naisen lautaselle asti.
Aamuhetki kullan kallis.
Kato kyllä tullee rappeita!
2. näytös
Nainen seisoo keramiikkatason edessä ja katselee ympärilleen. Liesi, seinät, liesituulettimen lasipinnat ovat kuin kissannuolleita kun niihin roiskunut rasva on talouspaperilla levitelty ympäriinsä. Rasvainen, rutistettu paperitollo makaa lieden reunalla. Lattia lieden edessä on täynnä hyytyneitä, kellertäviä rasvatäpliä, joista osa levinnyt. Rasvaiset villasukkien viuhtomat etenevät keittiöstä kohti miehen työhuonetta.
Onpa hienosti siivottu.
”Kulta, alettaisko syödä mikrokaurapuuroa huomisesta lähtien?”