Keittiön uudistaminen etenee

Niinkuin aiemmin olen kirjoitellut, henkinen sietokykyni panelien suhteen lähetelee katkeamispistettään, mutta koska en ihan täysin tuulelläkävijä kuitenkaan ole, ei isompaan remonttiin lähdetä ilman perusteellista suunnittelua.
Mutta muutosta tarvitaan ja vahvasti!

Keittiön kaapinovet tulevat siis saamaan reippaasti  ja reipasta väriä pintaansa. Tekemiini kahteen hintakyselyyn vastasi vain toinen yrittäjistä ja hänetpä  tietenkin valitsimme – onneksi hintakin tuntui asialliselta ja toimitusaika hyvätä, että oiva valinta!

Akkuporakoneiden latauduttua aamupäivän, aloimme irroittamaan ja purkamaan ovia.
Ovien paikoillaan ollessa irroitimme veitsitukit, kalenterikoukut ja ovenkahvat ja säilöimme osat omiin muovipurkkeihinsa, että kasaamisvaiheessa ei tarvitse
pähkäillä mikä ruuvi mihinkin kuuluu (been there, done that).
Nostimme riisutut ovet pöydän päälle ja T. irroitti pihtien kanssa ovista saranat suoriutuen tästä kiitettävästi, koska vain yksi muoviosa meni rikki. Veikkaisin, että jos olisin itse ollut niitä irroittelemassa, rikkontuneita olisi ollut moninkertainen määrä!

Ihme kyllä ovettomat kaapit eivät näytä yhtään pahalle ja ehkäpä uudet ovet eivät heti oitis  valmistuttuaan pääsekään paikoilleen vaan nautiskelemme keittiön avaruudesta. Tosin ovet on pakko laittaa paikoilleen sillä sekunnilla kun ihanan kamala Hulifer kylään saapuu seuraavan kerran. Nuori herra karvakorva kun ei voi vastustaa kiipeilyä ja jos vaikka kaapin ovi jää auki, niin kattimokoma löytyy sieltä alta aikayksikön.

Ensi keskiviikkona pakkaamme kaapinovet autoon ja viemme ne uudistettaviksi Kalustesoppiin Kiteelle.