Kenelle kellot soivat?

Hämeenlinnassa hotellimme lähistöllä olevan kukkakaupan ikkunassa oli todella mielenkiintoisen näköinen viherkasvi. Lehdet olivat kuin markettien kukkatiskeillä myynnissä olevilla Tulilatvoilla, mutta korkean varren varassa killuvat kukkatertut näyttivät viinirypäleiltä!
Aivan hervottoman viehättävä kasvi siis.

Kotimatkalle pakkautuessamme huomasin kukkakaupan olevan auki ja jalkani veivät kuin itsestään avoimen oven suuntaan vaikka Turjake huuteli perääni, että mihinkäs sinä nyt!
Kauppias nosti ikkunasta minua kiinnostaneen kukkasen tutkittavakseni ja kertoi sen todellakin olevan ”samaa sukua” kuin markettien Tulilatvat, eli  Kalanchoe.  Kalanchoet ovat maksaruhoihin kuuluvia mehikasveja ja tämä rypälekukintoinen on Kalanchoe pinnata, kun se perinteinen Tulilatva on Kalanchoe blossfeldiana.

Magic Bell on paljon hienompi nimi kuin suomalainen versio Sulkaitulehti, mutta kyllähän nuo lehdet vähän sulkamaisia ja ovat, ei siinä mitään. Itulehti nimi kuvastaa kukkasen, voisiko jopa sanoa vallatonta lisääntymistapaa: se kasvattaa uusia ”ituja” lehtiensa aallonpohjiin ja ne kuulema itävät tosi helposti.Yksi kasvin kansanomaisista nimistä onkin Mother of Many ja Australiassa se on  levinnyt jopa niin, että se on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi.

Riettaasta leviämisestään huolimatta Magic Bellillä on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Lehdet ovat antibakteerisia, diureettisia ja jopa alentavat kuumetta. Lehtimehua suolalla höystettynä voi käyttää vilustumiseen, yskään ja vaikka löysään vatsaan. Mössätyillä lehdillä voi lievittää palovammoja tai hautoa paiseita.

Hoitamisenkaan ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Paljon valoa ja vähän vettä, kasteluväli kahdesta jopa kolmeen viikkoon. Hyvällä hoidolla Taikakellot kilkahtelevat jonakin päivänä jopa parin metrin korkeudessa.

Katsotaan kauanko tämä ihanuus kukoistaa minun hoivassani.