Keuhkokuume

…kaiken sen yskimisen takana oli sitten keuhkokuume.

Kävin maanantaina sairaanhoitajalla, joka ei löytänyt mistään mitään vikaa, mutta pisti lähetteen verikokeisiin ja pyysi soittamaan tiistai-aamuna uudestaan.
Soitin ja kuunneltuaan hetken yskimistäni puhelimessa toinen hoitaja passitti minut päivystävälle lääkärille.

En tosin päässyt lääkärin vastaanotolle, vaan taas minua koputteli, kuunteli ja syynäsi sairaanhoitaja, jonka mielestä myös, ei minussa ollut mitään vikaa. Hän kävi jututtamassa varsinaista lääkäriä, joka sitten kuultuaan, että minulla on biologinen lääkitys, laittoi minut keuhkoröntgeniin.

Ja tadam.

Siellähän se oli oikeanpuoleisessa keuhkossa tautipesäke. Luojan lykky jaksoin taas jankuttaa tuosta biologisesta lääkkeestä ja siitä, että se ei päästä kuumetta nousemaan, eikä aina CRP:kään nouse ennenkuin on ihan taivaissa.

Tupla-antibiootit ja astmalääkkeiden (resepti mulla ”tarvittaessa” ) tuplaus taudin ajaksi.

Ai että kun on mukavaa tämä lomailu!

Sain lääkäriltä matkustusluvan kuitenkin – meillähän on Rodoksen lähtö tällä viikolla, mutta pitää kuulema ottaa ihan lunkisti. Ei retkeilyä tai maratonkävelyjä.
Joutunee siis vain makoilemaan altailla tai merenrannalla ja hengittelemään terveellistä meri-ilmaa.

Olo on kuitenkin niin vetämätön ja harmaa, että ekaa kertaa elämässäni en jaksa edes innostua lähdöstä. Toivottavasti myrkyt purevat nopeasti, että ehtii fiilis kohota ja lomasta vielä kuoriutua mukava ja rentouttava tauko arkeen.