Kevättä kirien

Olohuoneen ikkunasta näkyy maaliskuun harmaa sunnuntaipäivä.

ONNEKSI, Kaukaa viisaana ihmisenä olen aiempien vuosien harmaina maaliskuina merkannut kalenteriini muistutuksen ”Koreanonnenpensaan oksia sisälle!” ja se muistutushan se kilahti luuriin aamulla.
Kengät jalkaan, työhanskat käteen, oksasakset matkaan ja eikun pihalle.

Koreanonnenpensashan on siitä ihana puska, että se tekee pirteän keltaiset kukkansa ennen lehtien puhkeamista! Keskellä alkukevään ei-vielä-niin-kukoistavaa pihamaata keltaisena leiskuva pensas on ilo silmälle ja sielulle! Sisälle maljakkoon leikattuna oksat puskevat kukkaset reilussa parissa viikossa joten pääsiäiseksi pitäisi oksien olla loistossaan.

Hankiainen kantoi mukavasti ja maljakko-oksien lisäksi innostuin karsimaan talven raiskaamia oksia enemmänkin Koreanonnenpensaasta, jonka muoto oli suoraansanoen räjähtänyt. Oikeaoppisestihan leikkausaika on vasta kukinnan jälkeen, mutta kun höperölle antaa sakset käteen ja päästää puskan äärelle, niin lopputulos on vääjäämätön: puska harveni, eikun  siis SIISTIYTYI reippaanlaisesti!

Oksia on nyt iso sylillinen ja ajattelinkin pistää myös etukuistille sankoon niitä pääsiäistä odottelemaan. Kuistin oksat leikkasin paljon rouheammiksi ja jahka lähemmäksi pääsiäistä ehdimme, ripustelen oksille koristemunia, tipuja ja höyheniä.

Ei nämä keittiönpöydällekään päätyneet oksat ole hennoimmasta päästä ja tässä vaiheessa näyttää kyllä enemmän risukimpulle kuin koristeelle, mutta siitä se kaunistuu kunhan jaksaa odotella vähän. Ja minähän jaksan. Poimitko sinä oksia sisälle keväällä?