Kiskot vie kohti Tamperetta

Paikallisjunassa oli tiivis ja hikinen tunnelma, takkiakaan ei mahtunut pujottamaan pois päältään, mutta huivin sentään kiskoin henkitoreissani kaulastani, että edes hiukkasen helpottaisi.

On se kumma miten Suuret ja Viisaat päättäjät ovat sitä mieltä, ettei täältä Susirajalta riitä poikkiliikenteeseen kulkijoita junanraiteita pitkin ja sen seurauksena napsivat vuoroja pois ja mieluusti varmaan poistaisivat koko matkustusmuodon lännen suuntaan. Kiertäkää vaan jokapaikkaan Helsingin kautta, joudatte mokomat turhakkeet…Olisivatpa testaamassa aamuseitsemältä muutaman metrin mittaista paikallispuksuttajaa Joensuusta Pieksämäelle – voisi mielipide muuttua vähäväkisyydestä!

Mutta hengissä selvittiinkin, vaikka lämpöhalvaus ei kaukana matkalaisilta ollutkaan ja nyt kun istun ICn työskentelyhytissä, niin ei huolen häivää. Yleensä ahtautta aiheuttavat koipeni sopivat hyvinkin rennosti lepäilemään hytin lattiatilassa vaikka vastapäätä istuvan Herra Pitkäsäärenkin koivet sitä kansoittavat.
Lämpötila on  mukava ja ilmanlaatu raikas. Onneksi olen (kuitenkin ) pienehkössä hytissä juurikin herraseurassa, niin tilan raikkautta ei sotke kenenkään tappava parfyymipilvi!

Kiskot kolkaa ja vie koko ajan lähemmä Tamperetta ja toivottavasti mukavaa viikonloppua. Mitään kiveenkirjoitettuja suunnitelmia en ole rasitteeksi ottanut, mutta ainakin Vapriikin Dracula-näyttelyn aion katsastaa heti tänään perjantaina.
Toinen etukäteissuunniteltu juttu on tänään pistäytyä ennakkovappuloimassa Korvatillikassa ystävättären kanssa – serpentiinit on pakattu mukaan ja ainakin yhdet siiderit pitää siellä nauttia ( Onkohan siellä enää terassia?).

Parhautta on tavata pitkästä aikaa rakkaita ystäviä <3

Tänä iltana olisi myös mahdollisuus mennä kokemaan Eläkeläisten keikka Olympiassa, mutta katsotaanpa minne jalat ja ailahtelevainen mieli ohjaavat.

Aurinko paistaa radan varressa, toivottavasti myös perillä!