Kun antaa pirul- eikun JOULUlle pikkusormen

Kuukausi jouluaattoon.

Olen vähitellen antanut itseni upota himistelemään tulevaa joulun aikaa, johan tässä mennään marraskuun loppua, eikö! Alkujaan ajattelin etten anna itseni aivan pimahtaa ja heittäytyä totaaliseksi jouluhörhöksi, mutta kyllähän se pinnan alla vähän reuhtoo. Se jouluhörhö.
Olen aloitellut jouluuntumista enemmänkin pihalla ja puutarhassa: valoja on syttynyt pitkin poikin pihamaata, viimeisinpänä kieputin valoketjun noihin julkisivun tikkaisiin.
Räystään reunan valot syttyvät ensi viikonloppuna täydentäen näkymän, onhan ensi sunnuntai jo ensimmäisen adventti. Silloin paistan myös ekat joulutortut ja vaikka nyt vähähiilarisella elelenkin, niin meinaan ainakin yhden syödäkin!  Etukuistin reunoille kiedoin kestohavuköynnöksen ja ihan vähän polttelisi siihenkin vielä jotkin valot viritellä. Eivätkös ne suorastaan huuda kauniita valoja koristuksekseen?
Ja ketäs tuolla kuistilla istuskeleekaan?    Ei itkeä saa, ei meluta saa…Vähän on tuiman näköiset tontut valvomassa naapurustoa, joten parempi pysyä ruodussa ihan jokaikisen. Nämä mallinuket ovat kyllä minulle pohjaton ilon ja riemun lähde. Enköhän mie saanut leikkiä lapsena tarpeeksi nukeilla?Kun yrmeistä tontuista ohi uskaltautuu, voi hetken paistatella ovikranssin valoissa ennenkuin astuu sisälle taloon.Eteisen pöydällä hymyilevä pukki muoreineen toivottaa tervetulleeksi kotiin, huomattavasti etukuistilla istuvia tonttujaan lempeämmin ilmein. Nämä söpöliinit löysin vasta viime viikolla kirpparilta – maksoivat muutaman hullun euron!Takkahuoneeseen ripustin omasta lapsuudestani tutun verhokapan (kiitos äiti kun annoit ne minulle) ja sohvasängylle levitin ihanan pehmoisen sydänviltin. Tuo viltti on muuten Mörkö-kissan lempimakoilupaikka! Tämä on jo rakkaan kissaherran TOINEN joulu!
Pienin askelin päästän joulun asettumaan ympäri taloa ja samalla omaan mieleeni yhä vahvemmin. Keittiön ikkunassa loistaa ”johtotähti”, minkä valossa on hyvä kaivella kaappien kätköistä lisäkoristeita esiin ripustettavaksi ja lähipäivinä aloitan muutenkin valmistella joulua suunnitelmallisemmin. Kunhan sää viilenee kunnolla, lämmitetään leivinuuni ja pääsen paistamaan lanttu-ja porkkanalaatikoita, pasteijoita…pipareita… Oikeasti  – tämä Joulun odotus on kyllä parhainta aikaa vuodesta!