Kun kaikkea ei voi sanoa ääneen

Olen yrittänyt opetella olemaan joskus hiljaa.

Olen jättänyt pahat ja rumat sanat pyörimään suussani ja niellyt ne niiden katkeraa makua kakoen.

Olen sanonut puolipyöreitä ajatuksia, ollut vaiti ja katsonut ohitse tai aivan toisaalle, vaihtanut puheenaihetta.

Mutta en tiedä kauanko jaksan.

Tulisipa pian kevät ja lumen alta paljastuisi maa, johon iskeä hakku tai upottaa lapio, kitkeä, kiskoa, repiä ja raastaa rikkaruohoja ja risuja niin että saisin kaiken tuon sisällä pitämäni purettua ulos ennenkuin se jonakin päivänä purskahtaa väkisin ohi kireiden huulieni.

En haluaisi särkeä sanoillani sellaista, mitä ei voi korjata.