Kurkistus Turkkiin

Tekemäni äkkipäätös lähteä aurinkolomalle itsekseni oli huippu.
Vaikka kone lähti (tietysti) tunnin myöhässä aikataulusta ja väsymys väijyi koko ajan kintereillä, oli mahtavaa rantautua viimein aamuviideltä Royal Alba hotelille Cumkoyhin Siden lähelle.
Pelkoni rupuisesta siivouskomerosta yksin matkustavan majoitustilana haihtui ilmaan kun avasin huoneeni oven. Tai en minä sitä edes itse avannut, koska tietenkin laukkuni huoneeseen kuljetti ja oven avasi avulias – ööö – miksi heitä kutsutaan? Laukkupoika?

No anyways – huone oli puhdas ja tilava, tuplavermeet parisängyllä, joten ei ehkä ollut tullut selväksi, että yksin matkustan? Kylpytakki ja rantapyyhe saivat siirtyä aamua odottamaan, kun väsyneenä romahdin punkkaan unille.

Ja sitten tuli aamu ja unenpöpperöisenä hapuilin silmälaseja yöpöydältä.

Ja ne putosivat lattialle.

Ja:

Lasien tiimoilta kerron lisää ihan omassa postauksessaan. Pysyivät ne ekan aamun yhdellä sangallakin päässä…

Kävin aamukävelyllä ja näin hotellin vähän paremmin ulkoapäin. Kevät ei Turkissakaan ollut vielä täydessä loistossaan, mutta se lämpö…aaah ja ooh ja vielä kerran aaaaaaaaah.

En mahda itselleni mitään, mutta nämä kylppäristä löytyvät pikkujutut saavat minut ainat täpinöihinsä.
IIK- iiiihana (ilmainen) pesusieni – ooooh, jalkaraspi! Wau- mikä tämä sitten onkaan? Saippuaa! Whoo!
(jep, aivan idioottimaista…)

Heti ekana aamuna sain aamiaisseurakseni tämän kattipalleroisen. Hellyydenkipeä, herkästi kehräävä ja äärimmäisen seurallinen oli se. Ja kyllä, vaikka sitä ei suositeltu ja monet inhoavat näitä kisuja pyörimässä jaloissaan, niin kyllä, minä sujautin lautaseltani leikkeleen jos toisenkin sille natustettavaksi. Ja siitä hyvästä se joka aamu minua tervehtikin iloisella kehräyksellä.

Minä vietin oikean ”Retriitin” lomallani. Keskityin olemaan itseni seurassa, luin kirjoja, kuuntelin kirjoja, kuuntelin merta ja tasaisinväliajoin minareeteista kajahtelevia rukouskutsuja.
Makoilin altailla ja rannalla, tein pitkiä kävelyjä merenrannassa ja hotellin ympäristössä.
En puhunut sanaakaan suomea koko loman aikana. Muutenkin vain ”pakolliset” good morning, thank you, glass of white wine please…

Illalliskattaus oli joka ilta vähän erilainen ulkoisestikin.
Buffet-ruokaa oli runsaasti, mutta se oli aika mautonta. Kasvisruokiin makua oli laitettu enemmän ja nautiskelinkin antaumuksella ihania munakoiso, kesäkurpitsa ja tomaattiviritelmiä. Ja ne tuorekurkkulohkot!! Missään ei kurkku maistu niin hyvälle kuin Turkissa, paitsi ehkä Kreikassa :D

Jälkiruokapöydät olivat aina nähtävyys. Esille panoon ja annosten ulkonäköön oli panostettu oikein urakalla ja makukin oli kohdallaan. Jokaiselle löytyi omanlaisensa herkku taatusti, oli ylimakeita, hunajaisia baklavanyyttejä tai sitten raikkaita sitruunaisia macaroneja, puhumattakaan tajunnanräjäyttävästä tarjonnasta erilaisia pikkukakkusia!

Köynnösruusut kukkivat täydessä loistossaan ympäri hotellin pihaa ja kylän aitoja. Kukintojen koko oli hurja!

Instan puolella jo tätä albiinoriikinkukkoa ihastelinkin. Hotellin yhteydessä oli pieni ”eläintarha”, missä asusteli erilaisia kanalintuja (Pöpelikössä olisi viihtynyt täällä, kanoja oli jos jonkinlaisia!).

Eläintarhan alueelta löytyi myös idyllisiä polunpätkiä, pieni puro, jossa sammakot kurnuttivat kilpaa ja allas jonka varjoissa laiskasti uiskentelivat isot kultakalat. Kissoilla ja kaneillakin oli siellä myös omat tarhansa.
Tein pienen mutkan päiväkävelyilläni lähes joka kerta ja kävin moikkaamassa tarhan eläimiä ja nauttimassa varjoisasta hetkestä eläinten seurassa.

Aamupala merinäköalalla. Oi autuutta.
Kehitin itselleni aamukahvisekoituksen yhdistelemällä automaatin kahvitarjontaa:
1 osa mustaa kahvia
1 osa cappucinoa
1 osa maitokahvia

Täydellinen mix pitkään, hitaaseen aamiaisnautiskeluun.

Huoneeni oli ylimmässä kerroksessa. Oveni tuo kattokruunun vasemmalla puolen näkyvä.

Vinoon vastavaloon otettu kuva toisesta rantaravintolasta. Kielenvievää kasvispizzaa tarjoiltiin siellä.

Allasbaarilta sai iltapäivisin jäätelöä. Sitruuna- ja mansikkajäätelö päätyivät suosikeiksini.
Susirajan Turbotalven jälkeen silmä ja sielu lepäsivät tässä vihreydessä ja heräämässä olevassa kesässä. Oikein toivoin, että jollekin päivälle olisi osunut sadetta, koska se olisi saanut nupuissa olevat kukat ja pensaat oikein räjähtämään silmille. Nyt kukkaset vähän ujohkosti esitteliväät viehkouttaan, paitsi nämä jo aiemmin ihastelemani köynnösruusut tietysti.

Huomiota herättävää koko viikon aikana oli se, että todellakin aamuisin allasalueen aurinkotuolit olivat tyhjillään. Yleensä joka paikassa missä olen aikaisemmin ollut, tuolit täyttyvät pyyhkeistä, kirjoista, pussukoista kaaaaauan ennekuin ainoatakaan ihmistä paikalla näkyy. Nyt aamiaisaikaan allasalue oli autio ja sai huoletta mennä vaihtamaan biksut päälle ja ilman kiirettä astella altaille – aina löytyi tyhjä aurinkotuoli.
Tosin sesonkihan ei ollut täysillä vielä alkanut, mutta kyllä hotellissa väkeä riitti. Keski-ikä oli lähempänä seitsemääkymppiä ja oi että minäkin siis olin siitä nuorimmasta päästä! HAHAHAHAHHA.

Hauska yksityiskohta ”pelihuoneesta” – kaikki tuolit olivat päällystetty tällaisella Kummisetä-kankaalla :D

Ensimmäinen kerta aurinkolomalla itsekseni oli oikein onnistunut. Sain ladattua akkuja, tyhjättyä pääni arkisista murheista ja ajatuksista, nukuttua hyvin, syötyä (liian) hyvin ja nautiskeltua viiniäkin tarpeeksi.
Pienistä ennakkoluuloista huolimatta Detur matkanjärjestäjänä pelitti oivallisesti ja näin kumosi aiemmat epäilevät ajatukseni – käytän varmasti aikataulujen sopiessa toistekin ja uskallan suositella muillekin.

Lentokentällä oli taas näitä loukkuja minulle heikolle addiktille…

Ai sainko mitään?

HETI EKALLA EUROLLA!