Kylähullun puutarha

Olen jo vuosikausia haaveillut kokonaisista mallinukeista pihalleni, mutta niitä kovin harvoin on kaupan missään kirppareilla tai  toreilla ja uutenahan ne maksavat mansikoita, joten eipä ole niitä pihaani päätynyt.
Irtojalat olen sentään löytänyt ja sijoittanut ne kukkapenkkinä toimivaan vanhaan istuma-ammeeseen, mutta laiha lohtu ovat silti olleet ne kun mielikuvituksessani olen kokonaisia hahmoja sijoitellut pihaani.

Voi sitä onnen päivää kun silmääni sattui ilmoitus huutokaupasta Pöljässä (ihana paikka, loistavia voisilmäpullia on rantakahviossa siellä) ja ennakkolistassa oli maininta useista mallinukeista! Ooh ja aah, joko haaveeni toteutuisi?
Huutokauppaan saattoi osallistua myös etänä, eli sen sijaan että olisin sunnuntaiaamuna lähtenyt mökiltä ajelemaan reilun 130 kilometrin päähän paikanpäälle, ilmoittauduin huutajaksi edellisenä iltana ja sunnuntaina otin hyvän asennon sohvalla, notkiskelin sormiani ja aloi odottaa huutojen alkamista. Olin saanut oikean huutajanumeronkin, aivan kuin hienoimmissakin antiikkihuutokaupoissa telkkarissa. Harmi etten päässyt viehkosti heiluttelemaan numerokilpeäni paikan päällä, mutta ahkerasti naputtelin tarjouksiani nettiin.

Haaveilin saavani huudettua yhden nuken, etukäteen  olin varautunut maksamaan max. viisikymppiä siitä ja toivoin suuresti ettei samalla apajalla olisi kovin kiihkeitä huutajia korottamassa hintaa taivaisiin – huutokaupoissa kun tuppaa se suhteellisuudentaju ja järki sumentumaan huutamisen kiihkossa. On tullut pari höperöä ostosta tehtyä järjettömään hintaan, kun aivan yht´äkkiä on iskenyt hillitön huutohuuma ja joku verme on vain ollut pakko saada omakseen kilpahuudannassa vaikka järki on yrittänyt huudella väliin että ”tartteetko ihan oikeasti tuota mikälieseikinäonkaan”.

Nukkeja oli huudettavana useampia, eivätkä kaikki olleet kokonaisia saatikka edes ehjiä, mutta puutteet tai kolhut eivät haitanneet minua, koska alunperinkin suunnitelmissani oli ne pihalle sijoittaa.

Ja aika montahan tarjolle tulleista nukeista tuli huudettua:
*kaikilla jäsenillä varustettu vihertävä päätön miesnukke
*kädetön ”vaaleaihoinen” naisnukke
*kokonainen kaunis tummaihoinen miesnukke
*yksikäsivartinen pieni poikanukke
*KOLME jalkaparia
Kaikista näistä maksoin yhteensä viisikymmentä euroa, eli hinnan jonka olin ajatellut joutuvani maksamaan yhdestä nukesta. Loistavasti onnistunut  huutosessio siis!

Suunnittelin lainaavani veljeltäni isompaa autoa ja  hakevani nuket Pöljästä alkuviikosta itse, mutta sunnuntai-iltana huutokauppias soitti ja kertoi, että he ovat tulossa Joensuuhun hakemaan tavarakuormaa ja voisivat pientä korvausta vastaan tuoda mallinuket kyydissään. Pieni korvaus osoittautui 20 euroksi ja kahdellakympillä säästyin ajamasta lähemmä kolmeasataa kilometriä!  Mahtavaa! Upeeta! Loistavaa palvelua! Koska itse en päässyt töistä päivällä lastia hakemaan, pyysiin Hujoppia avuksi ja hän kävikin pyynnöstäni hakemassa nuket maanantaina toiselta puolen kaupunkia, missä huutokauppiaat olivat uutta lastia noutamassa. Kun saavuin töistä kotiin olivat mallinuket takakuistilla odottamassa minua itseään ihailemaan.
Ja ai että ne ovatkin mahtavia!

Paikkoja  hahmoille ei kauaa tarvinnut hakea, kiitos vuosien etukäteishaaveilujen ja nautin suunnattomasti asetellessani niitä paikoilleen. Lopputulos oli juuri sellainen mitä olin kaikki nämä vuodet kuvitellutkin: vähän hullu, mutta juuri minun mieleiseni!

Tämä Adonis valvoo mustaherukka- ja vadelmapehkojani sekä mansikkamaata, varokoot siis räklät, varikset ja muut siivekkäät! Adonis saa nauttia viimeisistä kesäpäivistä nudistina, mutta saattaapa olla että ilmojen viiletessä hän saa ylleen lämpimät vaatteet.

Sensuelli Eeva villiviiniköynnösten peitossa nojailee pergoilan kulmalla kenties odotellen, josko Adonis malttaisi hetkeksi luopua pensasvahdin tehtävästään…Samaan aikaan viuhahtelee nuori Werther tontinreunalla vain todetakseen, että vessa onkin varattu!
Mutta missä on päätön vihertävä mies ja villit&vapaat jalat?

Tarina jatkunee.