Kypros lautasella

Majoituimme Kyproksen loman aikana ”self catering”-periaatteella eli kävimme aamuisin kävelemässä lähikaupasta tuoreet sämpylät,  ihanan rapeita ja raikkaita kurkkuja, juustoa…aamiaiset maistuivat ihanalle kun sai samalla ihailla heräilevää kylän kulmaa ja vähän matkan päässä siintävää merta.

Päivällä ja illalla istahdimme aterioimaan kulloinkin fiilikseen sopivaan paikkaan, tarjonnastahan ei Pafoksellakaan ole pulaa.

Mar Bianco -bistro sijaitsi satamassa ja vaikka se ei paikkana mitenkään vakuuttava ollut, useamman tunnin kiertelyn jälkeen oli ihana istahtaa alas ja nautiskella kuplavettä, raikasta valkoviiniä ja pitaleipä, jonka päälle oli gratinoitu sieniä, sipulia ja kasviksia.

Bacchus-ravintola oli ulkoisesti varsin standarti satamaravintola, mutta siellä tarjotut pitaleivät ja nuo dipit, varsinkin vaaleanpunainen olivat yksi parhaimpia alkupaloja koko reissulla.

Paikan kasvispasta ( puhdasotsaisina emme siis sortuneet luopumaan lihattomasta lokakuustamme edes reissussa ) oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Aivan  t a j u t t o m a n  hyvää!

Illalla kotiin käppäillessämme ostimme lähimarketista viiniä ”kotiinkin asti”. Litra valkoviiniä maksoi peräti 1,40 euroa. Litra punaviiniä saman verran. Ja oli kuulkaas aivan erinomaisen juotavaa.

Päätimme vuoropäivin, mitä kulloinkin söimme ja kun halusin vuorollani Italialaista etsimme paikan nimeltä Porto Bello, ruutuliinoinen ja tummasilmäisine ylettömän kohteliaine tarjoilijoineen se tarjosi hyvinkin Italiaisen poukaman nauttia illallista.

Alkupala pitsa oli ihanan ohutpohjaista eikä täytettä ollut liikaa, silti pari erilaista juustoa, pirteänhapokas tomaattikastike ja pinaatti maistuivat suussa täyteläisenä makusinfoniana. Nam.Vaikka itse sanonkin, olen aikamoisen taitava pastakokki ja usein saankin kokea pettymyksen syödessäni pastaa ravintolassa, oli se sitten minkä maalainen ravintola hyvänsä, mutta Kyproksella tuntuivat kokit taitavan pasta-annosten kokkaamisen täydellisesti. Myös Porto Bellon lohipasta lähenteli täydellisyyttä. Tagliatelle oli keitetty juuri oikean asteisen al denteksi eikä lohi-avokadokastike ollut vetistä eikä todellakaan mautonta.

Turjake nautiskeli tryffelipastaa.

Yhtenä iltana olimme niin rättipoikkijalattohjona, että emme jaksaneet tallustella keskustaan päivälliselle vaan päätimme noutaa hampparit hotellia vastapäätä olevasta pikku kuppilasta. Mutta eihän siellä ollut vegehampurilaisia tietenkään.
Niinpä otimme sieltä vain ranskalaiset ja valmistimme hampurilaiset itse juusto-kananmunatäytteisinä. Hyvää olivat nekin partsilla nautiskeltuina ja euroneljänkymmenensentin viinillä alashuuhdelluina.
Jännä huomio muuten – yhdessäkään paikassa missä lisäkkeenä tuli ranskalalaisia, ei niihin ollut lisätty suolaa!

Turjake luottaa testattuihin ravintoloihin, joten hänen iltanaan päädyimme syömään korkealle rankattuun Intialaisravintolaan Namaste (3. parhaaksi arvosteltu Pafoksen 626:sta ravintolasta/Tripadvisor).

Minä tosin sain lähes hysteerisen hepulinaurukohtauksen kun eteeni kannettiin Namasten ”special dish”, annos jota ei mistään muualta saa…se oli nimittäin koostumukseltaan kuin perisuomalaista paksua ruskeaa kastiketta, perunoita ja herneitä. Sain nikotella pitkään ennenkuin pystyin syömään.
Maku oli onneksi ihan muuta kuin kastikettaperunaa, mutta olin minä silti vähän pettynyt…
Todella sympaattinen henkilökunta on tässä ravintolassa.

Meri on minulle niin kovin rakas, että päädyimme aika useasti syömään rantakadun varteen sataman lähelle. Siellä sijaitsee myös tämä silmiähivelevän kauniilla valopuilla kehystetty Chloe´s kiinalainen ravintola.
Halusimme istua ulkona ja saimmekin pöydän juuri noiden valopuiden katveesta – tästä syystä kuvien pinkihkö väritys :)

Kung Pao-kana oli maistuvaa, joskin minun suuni olisi ehkä kaivannut vähän tulisempia makuja, harkitsinkin ensin ottavani szechuanin kanaa mutta…
Annokset olivat suuria emmekä jaksaneet syödä kaikkea, mutta kun tarjoilijamme toi ravintolan terveisinä frittipäärynää ja vaniljajäätelöä, niin ainahan vatsasta niille sopiva kolo löytyi (mutta matka hotellille takaisin oli kyllä enemmänkin pyörimistä kuin kävelyä…)

Tuntui muuten siltä, että jokaisella kuppilalla ja tavernalla oli oma paikallinen viininsä. Nämä kauniista pulloista tarjoillut viisasten juomat nautimme markkina-alueen kupeessa ennen shoppailemaan syöksymistä.

Ja sitten löysimme hotellin läheisyydestä ihan oikean leipomon, 24h/vrk auki olevan Papantoniou bakeriesin yhden sivupisteen. Voi apua.
Mitä herkkuja. Ja millä hinnoilla!

Kävimmekin leipomosta kasan makeita herkkuja ja suussasulavia pasteijoita sekä juustocroissantteja…mmmmm…

Turjakken päätosvuoro ja istuimme taas hyvät arvostelut saaneessa Curry Housessa tilaamassa Intialaisia ihanuuksia.
Paikan pappadomit ovat ehkä rapeimpia ikinä! Ja dippikastikkeista löytyi sopiva tulisuusaste kaikille makukaipuille.

Oi, vesi herahtaa kielelle kun kuva nostaa makutaivaan mieleen.
Asiakaskunta oli paljolti lähistöllä asustavia brittejä, mutta ruokalajit ihan sitä itseään, ei mitään latistettuja eläkeläismössöjä.
Tulisuutta löytyi, mutta niin ettei tulisuus peittänyt alleen muita runsaita ja suuta hiveleviä makuja.
Tänne suunnataan ihan asiaksemme, jos milloin vielä Kyprokselle matkaamme.
Henkilökunta oli todella palvelualtista, puheliasta ja sydämellistä.

Viimeisenä iltana Turjake toivoi, että syötäisiin jotain tuttua ja turvallsta, ettei hänen suolistonsa riettautuisi aamun lentomatkan aikana, joten sataman ravintolatarjonnasta valitsimme taas yhden Italiaisen: Risto La Piazzan.
Alkupalana jättikatkarapuja valkoviinikastikkeessa. – To die for! Olisin halunnun nuolla lautasen!

Ja taas kerran pastankeittäjä osasi hommansa. Täydellinen al dente-koostumus ja kirsikkatomaatti-pesto-parmesankastike pastan seassa sai kyyneleen nousemaan silmänurkkaan. Pastafanin taivasannos.

Perinteistä Kyproslaista (mitä se sitten onkaan) emme siis kauhesti maistelleet, mutta liha ei jotenkin ottanut tulta vaikka lihaton lokakuu vaihtuikin marraskuuksi ja päädyimme syömään vähän toisenlaisen tarjonnan vaihtoehtoja.
Pääasiahan oli kuitenkin, että kertaakaan emme pettyneet ja jokaisessa valitsemassamme ravintolassa ruoka oli valmistettu hyvin, maistui ihanalle ja esillepano sekä tarjoilu miellytti silmää ja mieltä.

Vaikka Kypros on hintatasoltaan kalliimpi kuin esim. Kreikka tai Turkki, maksoimme kalleimmillaan illallisistamme alkuruokineen ja viineineen viidestä-kuuteenkymmeneen euroon, halvimmillaan alle neljäkymppiä.

Jokaikinen käytetty sentti hintansa arvoinen.

Kannattaa syödä hyvin Kyproksella.