Liian monta mustikkashottia aka Dagen efter
Kuinka tähän päädyttiin:
Tautisen kiireisen viikon kannattelijana häilyi päässä perjantaille sovittu Naisten ilta ja eilenhän se odotettu ilta vietettiin.
Fetasalaattia ja siideriä nautiskellen tyhjensimme parin kuukauden tapaamattomuuden aikana tapahtuneet ja kertomatta jääneet asiat – maailma parani taas roimasti ja pää keveni monta sataa grammaa kun käsiteltyä dataa poistui suun kautta ilmoille.
Muutama siideri kihahti ah niin kuplivasti päähän ja tietystihän se menojalka alkoi vipattaa keskustan suuntaan.
Ihmisiä!
Musiikkia!
Tanssia!
Karaokea! Ei, itselläni ei poltetta estradille ollut, mutta yksi joukostamme on mielettömän hyvä laulaja. Niinä kertoina kun olen itse mikrofoniin julkisesti tarttunut, on taustalla ollut yletön määrä alkoholia ja tuotettu esitys sen mukaista. Not for me.
Suunta paikalliseen karaokeravintolaan siis. Paikka oli tyypilliseen tapaansa varsin kansoitettu, mutta ainahan sitä on tilaa vielä kolmelle hurmaavalle naisihmiselle.
Baaritiskillä sain loistavan idean nautiskella paikan mustikkashotteja.
Mustikkashotithan ovat suorastaan Nobeltason keksintö, alkoholia ja kermaa pienessä kertakaadolla nautittavassa annoskoossa.
Vauhtitaso kipaisi katonrajaan promillien kohotessa veressä ja siinä suhteessa karaokebaari Laila on sopiva paikka päihtyä, että siellä myös ihmiset tanssivat!
Tanssilattia on pieni kuin kärpäsenuloste, mutta koskapa laulettujen biisien lajityyli useimmiten on mallia kontaktilajina vedettävä, niin pienellekin pläntille sopii monta paria pyörähtelemään.
Mie en ole kovinkaan hyvä paritanssija, mutta kun tarpeeksi voiteiluainetta on shotin muodossa elimistöön saatettu, niin miehän tanssisin koko ajan ja ihan mitä musiikkia hyvänsä.
Taisin tanssiakin.
Tasa-arvon kannattajana napsin tanssitettavia (miehän en odottele, että vanhakantaisesti joku hakisi tanssimaan) oikealta ja vasemmalta ja parin biisin jälkeen kaahotin baaritiskille huitaisemaan naamaani taas yhtä mustikkashottia.
Tietyn pisteen jälkeen pitäisi tajuta, että joisi vain vettä. Kannattaisi laittaa hälytys puhelimeen, että vaikkapa 00:01 jälkeen ei enää lisää viinaa. Kyllä se hauska, kupliva humalatila pysyisi illan loppuun asti vaikka pelkkää vettä tai cokista tappiin asti joisi.
Mutta ei.
Ei vaan akka osaa vielä tähänkään ikään päästyään sitä tajuta vaan jano yltyy valomerkin lähestyessä.
Joten niitä mustikkashotteja tuli kiskottua kiitettävä määrä. Tai mitäpä kiittelemistä siinä määrässä on kenelläkään muulla kuin kapakan pitäjällä. Voi taas ostaa vaikka uuden sijoitusasunnon hän.
Että tuli juotua ja tuli tanssittua.
Taisin säikytellä ainakin yhden n. kolmekymppisen nuoren miehen aktiivisilla tanssiinnoudoillani, en kyllä muista paljonkaan siitä mitä tanssiessa hänelle selitin, mutta näin pinnallisena paskiaisena suuresti nautin tanssahtelusta hänen kiitettävästi raamikkaan vartensa kanssa. Hyi minua.
Riekkumista jatkui tappiin asti ja puoli kolmen maissa naistriomme hoipparoi grillin kautta kotiin.
Aamulla herätessä tiesin todellakin viettäneeni kostean, jollei suorastaan litimärän illan: päätä särki ja vatsassa kiersi kuin pahemmassakin taudissa. Tällä kertaa olo oli täysin Itsehankittua, joten turha inistä.
En edes vaivautunut lausumaan tuota perinteistä valhetta ”ei ikinä enää”, koska let´s face it – kesä on vasta alusta ja siideri maistuu hyvälle. Ja nousuhumalassa on kesäillassa varsin kiva kipittää.
Vähänhän tuo kyllä harmittaa, että kaunis, aurinkoinen päivä on mennyt pyllerehtiessä aamutakkisillani sohvalta sänkyyn ja sängyltä sohvalle, mutta kun vähän mietin, niin oli se eilinen hauskuus tämän päivän olmeilun arvoista! Tänään pizzaa ja leffa tyttären kanssa eli sohvailu saa jatkua koko päivän.
Krapulassa parasta on se, että sen tietää loppuvan jossain vaiheessa.
Siinähän eukko makaat ja ihmettelet, että voi voi kun koskee päähän ja väsyttää. MOKOMAKIN KETKU!