Loma lähenee loppuaan
Laiskasti olen tietsikalla viihtynyt lomalla ja sehän on vainhyvä homma!
Onneksi en ole mikään ”ammattibloggari”, että sisältöä olisi tuotettava vaikka miten lomalla olisikin – joskin lomaltahan sitä sisältöä olisi varmaan tuotettava vielä enemmän kuin arjesta? Vaikka varsinaiset tekstit voisikin ennakkoon kirjoittaa ja ajastaa lomapäivilleen, niin kirjoittaahan ne pitää silti. Iloitsen siis tästä oman bloggaamiseni vapaaehtoisuudesta ja fiilispohjaisuudesta suuresti.
Edellinen postaus tänne blogiin taitaa olla viikon takainen Enonkosken päiväretkeä esittelevä pläjäys, mutta tokihan instaan on tullut laitettua hetkiä enemmänkin, että suku pysyy perillä missä mennään! Insta ja Face kyllä helpottavat yhteydenpitoa suvun kanssa suuresti ja kaikki pysyvät perillä toistensa whereaboutseista helposti ja vaivattomasti. Onneksi myös rakkaat, yli 80-vuotiaan vanhempani seuraavat molempia alustoja aktiivisesti, niin ”ikuinen huoli” lapsukaisista helpottuu, kun tietää missä lapset ja lapsenlapset huitelevat milloinkin.
Suoraan sanoen järjettömät helteet ovat pitäneet huolen siitä, ettei ole tarvinnut mitään järkevää tehdä tai toimittaa, mökillä aika on kulunut uiden, auringossa viruen kirjan kanssa ja pitkin poikin järveä veneillessä ja uistinta perässä uittaen. Mökkielämäni suurimman ahvenen pyydystin yhdellä näistä reissuista ja oli muuten hyvää paistettuna!
Suurinta hupiamme olikin pakata eväät reppuun ja lähteä sähkömoottorin kanssa lipumaan pitkin poikin järvenselkää, rantautua jossain vaiheessa sopivaan poukamaan,uida, juoda kahvit, syödä eväitä ja sitten jatkaa seuraavan ahvenheinikön reunaan testaamaan kalaonnea. Tänä kesänä on järvestä noussut enemmän kalaa kuin kymmenenä aikaisempana yhteensä. Ja mikäs sen hauskempaa!
Kunpa olisikin syömiset olleet vain ahventa ja ruisleipää, mutta helteen takia ei paljon huvittanut ruokaa itse tehdäkään ja kun sitten illan viiletessä alkoi nälkä vatsassa kurnia, niin eipähän sitä salaattia rouskutettu vaan ihan muuta toista…syötiin IHAN liikaa ja epäterveellisesti.
”Ehkä” viiniäkin kului normaalia runsaammin, mutta eihän sitä voi lehdistön hehkuttamaa kesälomatissuttelua väliin jättää että on mistä kansanterveydellä huolestua!
Pilkon Cittarista käytiin yhtenä iltana Shiban sushia matkaan ja maistuihan se kylmän valkkarin kyydittämänä Nicholas Cagen leffaa katsellen oikein hyvin. Shiban sushien koko oli kuitenkin omaan suuhuni liian suuri ja riisi aavistuksen liian makeaa, joten edelleen vannon Prismassa palvelevan Itsudemon sushitiskin nimeen.
Samaisella sushin hakureissulla päätyi koriin myös tämä pakastealtaasta löytyvä Hatsapurillo ja hyväähän se oli kuin mikä. Viime kesänä Puumalassa jonotettu, itsensä Villen paistama, uunituore hatsapuri toki voiton vie, mutta eihän mikään, mikä on voideltu voilla ja täytetty täysrasvaisella juustolla voi olla pahaa, vaikka pakastimen kautta valmistettaisiinkin!
Perinteiset itsensätelomiset olen toki laiskottelusta huolimatta aikaansaanut ja päivystyksessä vieraillut- diagnoosiksi tuli rintakehän ruhjevamma ja se pitää sisällään joko kylkiluun tai kylkiruston napsahtamisen. Kuvaamaan ei kylkeä tarvinnut alkaa, koska hengittämään pystyin ilman pistävää kipua, joten kipulääkettä kehiin ja kemialla parempi päivä!
Nukkuminen ei vieläkään ole mitenkään kivaa jos unissaan erehtyy kääntymään väärälle kyljelle.
Onneksi minulla on senverta korkea kipukynnys, että pikku puuhastelut onnistuu jo nyt – helteen taituttua n. 20 asteeseen olen ottanut viikonlopun projektiksi orapihlaja-aidan nuorennusleikkauksen ja jo ekan päivän jälkeen olen saanut huomata, että hidasta, hikistä ja helvetin suuritöistä hommaa on se!
Ensi viikon viimeisille lomapäiville on taas luvattu helteitä ja sitä joutuu varmaankin rantautumaan taas mökille niistä helteistä nauttimaan…