Loma Rodoksella, ”yhteenveto”

Minähän sairastuin keuhkokuumeeseen juuri ennen reissuamme ja hetken mietimme, josko koko matka pitäisi jättää väliin, mutta lääkärin vakuuteltua, että matkalle lähtö on ok, pakkasimme kapsäkkimme ja suuntasimme kohti Rodosta.

Kyllä se tauti lääkittynäkin kuitenkin muutti reissun luonteen aika pitkälti lepäilylomaksi. Yleensä meillä kertyy päivän mittaan parisenkymmentä kilometriä kävelyä mitä erilaisemmissa maastoissa, mutta nyt ei vaan kunto antanut periksi. Ei siis nousuja vuorenrinteille, tuntikausien kiertelyjä raunioilla tai kaupungilla.
Yhtenä päivänä innostuimme vähän enemmän kulkemaan ja tuloksena oli sitten valvottu yö, kun yskin taas keuhkojani pihalle.

Mutta mikäs siellä altaalla tai merenrannassa oli makoillessa ja kirjaa kuunnellessa. Iltaisin valitsimme päivällispaikaksi jonkun hotellin lähellä sijaitsevan ravintolan, joista jokainen oli aivan kelvollinen, muutama jopa erinomainen!

Vuokrattuamme auton kahdeksi päivää ajelimme perinteisesti saaren kärkeen ja kävimme kahlaamassa kahdessa eri meressä: toisen puolen rantaan kun liplattaa Egeanmeri ja toisen puolen taas Välimeri.

Auton kanssa pyörähdimme myös ensimmäisen yhteisen Rodoksen reissumme (2015) Dream Beachillä, Agathi beachillä…2015 olimme lähes ainoat rannasta nauttijat eikä siellä ollut vielä baareja tai mitään muitakaan aktiviteettejä, mutta nyt olivat turistilaumatkin paikan löytäneet. Aurinkotuoleja vierivieressä, parikin ravintolaa jne. Ei ollut lampaanraatoja hiekan alla enää…

Perhoslaaksossa eivät perhoset vielä olleet maastoa kattamassa (vasta kesäkuussa), mutta laakson läpi polveileva reitti on kaunis ja rauhoittava ihan itsessään.

Kallithea Springsissä, missä on ollut kuumia lähteitä ”aina” ja kylpyläntapainenkin jo joskus 1200-luvulla vietimme helteisen päivän nauttien kauniisti entisöidyistä art deco-rakennuksista ja käytävistä sekä mitä parhaimmasta uimapaikasta, rantatuolit sisältyvät 3 euron sisäänpääsyyn!  
Italialaiset rakennuttivat tämän kylpyläkompleksin vuonna 1929 ja tänä päivänä paikka on entisöity todella upeaksi ja sieltä löytyy myös hienot näyttelyt vanhoja valokuvia ja maalauksia paikan historian varrelta.         Rodoksen saari, kuten muutkin Kreikan saaret on silmiähivelevän kaunis. Maisemia ahmiessa mietin, josko paikalliset turtuvat kotisaarensa kauneuteen vai aiheuttaako jokainen uusi päivä samanlaisen ihastuksen tunteen ympäristöä katsellessa?
   

Tämä oli nyt kolmas Rodoksen matkamme, minkä Turjakkeen kanssa teimme. Saari alkaa tuntua jo kotoisalta, mutta ihme kyllä ei kyllästytä.
Silti toppuuttelin jo napakasti T:tä, kun hän olisi jo alkanut uutta matkaa suunnittelemaan! Ehkä seuraava matka voisi kuitenkin suuntautua jollekin toiselle Kreikan saarelle?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *