Luettua lokakuusta joulukuuhun, part 2
Stephen King, Mersumies
Rakastan Kingin taitoa kuvata ihmisiä, asioita ja tapahtumia niin intensiivisesti, että lukiessaan kirjan maisemaan uppoaa itsekin. Ihan sama onko tarina täysin toisesta ulottuvuudesta vai vähän realistisempi – uskon kaiken mitä hän silmieni eteen luo.
Mersumies on hyppäys uuteen genreen silti täysin poistumatta tutuimmilta tienoilta, dekkarin käänteistä löytyy myös se tuttu toinen ulottuvuus missä King rakastaa toimia.
Eläköityneen poliisin paritanssi murhaajan kanssa on kutkuttavaa ja koukuttavaa lukemista. Itse aloitin teoksen äänikirjana, mutta en kestänyt äänikirjan hidasta vauhtia vaan jouduin siirtymään e-kirjan pariin, että tarina eteni himoamaani tahtia! Jatko-osia odotellen…
Marko Hautala, Kuokkamummo
Tarina kuokkamummosta on kuulema ihan todellinen Vaasan seudun urbaanilegenda ja Hautalan kirja onnistuu oikeasti hetkittäin saamaan jopa kaltaiseni kauhuahmatin hykertelemään onnistuneella tunnelmallaan!
Hieman epätasainen tarina pitää jännitettä yllä kiitettävästi ja on suorastaan herkullinen hetkittäin.
Tätä lajia lisää!
Juuli Niemi, Et kävele yksin
Ottaessani tämän kirjaan käteeni päässäni alkoi heti soida Dave Lindholmin saman niminen biisi ja sepä liittyikin kirjaan oleellisesti. Toivottavasti nuorisokirjaksi luokittelu ei jätä tätä kirjaa hyllyyn yhdenkään iäkkäämmän lukijan kohdalla. Tämä on helmi.
Kahden 15-vuotiaan ahne rakkaustarina, jossa kahden kulttuurin tausta ja monta salattua totuutta lomittuu itsensä etsimisen, ongelmallisten vanhemmuuskiemuroiden kanssa, taide ja haaveet taiteilijuudesta kattavat tapahtumat ja taustalla soi Dave.
Ihana ihana ihana.
Katri Rauanjoki, Jonakin keväänä herään
Nelikymppisen opettajan tipahtaminen masennukseen ei ehkä kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta lukemiselta, mutta Rauanjoen kieli on herkkää ja sujuvaa, omakohtaisuus paistaa läpi upeasti tekemättä tarinasta liian tilittävää (tai selittävää). Elämä on vaikeaa, mutta silti, jossain on se usko valon tulemisesta takaisin päiviin. On toive ja usko siihen, että jonakin päivänä herää.
J.Ryan Stradal, Keskilännen keittiöt
Kirja kertoo äitinsä hylkäämän tytön elämänkaaresta maailman vahvimman chilin kasvattajasta palvotuksi kulttikokiksi. Tarina etenee episodimaisesti, hänen elämäänsä liittyvien muiden ihmisen tarinoiden kautta. Kirjassa kuvataan samalla ruokamuodin muutoksia ja irvaillaan jopa huvittavuuksiin asti kivunneita vaatimuksia mm. valmistutarvikkeiden suhteen. Kaiken huipuksi mukana on myös kokeilunarvoisia reseptejäkin!
Tämän haluan nähdä elokuvana!
Soili Pohjalainen, Käyttövehkeitä
Kirja tuo 80-luvun iholle. Vaikka en nyt ihan Pohjalaisen kuvaamaa kokenut, niin ainakin vierestä seurasin. Ajankuva on kirjassa parhautta mutta ei itse tarinakaan paljon jälkeen jää. Muistoja ja tätä päivää sekaisin mutta ei sekavasti.
Pirjo Tuominen:
Hiljaiset huvimajat
Toinen silmä päivä, toinen yö
Hiljaiset huvimajat oli mukavan leppoisasti etenevä, tunnelmissa viipyilevä historiallinen kertomus 1900-luvun alun naisista ja yhteiskunnan muutoksesta. Entinen kotikaupunki Tampere yhtenä tapahtumapaikkana toi ekstraplussaa lukukokemukseen.
Toinen silmä päivä, toinen yö oli, anteeksi vain, suoraan sanoen oikea kökkötraktori. Imelä ja väkisinväännetyn oloinen. Ehkä olisin viehättynyt tästä kirjasta, jos olisin yli kahdeksankymppinen mökkihöperö mummeli. Tai ehkä en edes sitten.
Pitäisi varmaan kirjata jotain muistiinpanoja tunnelmista ja ajatuksistaan heti kirjan luettuaan. Nyt joutui hetken oikein keskittymään ja miettimään, että mitäs tässä ja tässä kirjassa olikaan.
Vielä on yksi sarja luettuja opuksia kirjaamatta, eli tämäkin postaus loppuu sanoihin
to be continued.