Madeira-viikko
Käytiin pienellä breikillä Maderian saarella.
Tuntematon kohde molemmille, mitä nyt ystävät ja tuttaneet kertoneet kuinka ihastuttavasta paikasta ja kohteesta on kyse. Pitihän se siis testata.
Löydettiin edullinen matkapaketti Aurinkomatkoilta ja koske AM lentää Finskin koneilla, liittymälennot Joensuusta olivat oikein edulliset – 110 euroa/lärvi edestakaisin.
Lentoaika Madeiralle, pääkaupungin Funchalin kentälle, on 5h 45 minuuttia. Todella positiivinen kokemus lentää Finskin koneella lomamatkalle – ilman erikoismaksullisia exit-paikkojakin jalat sai oikaistua eikä penkkikään ollut sardiinipurkkiahdas isommallekaan ihmiselle.
Valitsemamme hotelli Jardin d’ Ajuda sijaitsi vähän syrjässä keskustasta, mutta lentokentältä ajoaika oli vajaa puoli tuntia, muutamasta tiukan paikan hidastelusta huolimatta. Mutta bussikuski tunsi bussinsa rajat ja kääntymiskulmat, joten perille päästiin ilman peltipusuja mihinkään suuntaan.
Hotelli oli lähellä rantaa, pienessä ylämäessä. Funchalissa lähes KAIKKI oli johonkin suuntaan mäessä paitsi tietty aivan merenranta ja sinnekin riitti portaita kiitettävästi.
Huoneemme oli siisti, tilava ja meillä oli kylpyamme, josta iloitsen aina kun sellainen huoneesta löytyy. Tämä ilonaihe aiheutti minulle kyllä iskun nenään ja varsin runsaan verenvuodon, kun kylvystä noustessani käsi lipesi ja menin nenä edellä ammeen reunaan. Onneksi ei sen pahempaa tullut, ei edes mustaa silmää.
Madeiran loma oli uuden kohteen lisäksi muutenkin uuden opettelua. Yleensä olen varannut jokaiseen lomapäivään 3-4 tuntia aktiivista auringonottoa psoriasikseni takia, mutta koska pitkän elämäni aikana olen rasittanut ihoani sen verran reippasti, että 2018 minulta jäädyteTttiin aurinkokeratoosi ja viime kesänä leikattiin se kiltimpi ihosyöpä, basilliooma, niin Pahan Tädin auringot on nyt otettu.
Sää olisi suosinut ihonpaahdantaa sinällään, mutta minä rasvasin SPF50-voiteella nahkaani ja kuljin pitkähihaisissa & -lahkeisissa vaatteissa ulkona. Ei sinällään pistänyt silmään, koska paikalliset kulkivat toppatakeissa ja huiveissa vaikka mittarissa asteita +20!
Niinpä lomaohjelmamme oli uudenlainen, hotelliaamiaisen jälkeen lähdettiin kävelylle ja jossain vaiheessa nautittiin kahvit eteen tulevassa rantakahvilassa suunnitellen ”mitäs tänään tehdään”.
Joka päivä, paitsi ystävänpäivän jälkeisenä lauantaina oli yksi pääohjelma, muuten vapaata huuhailua.
Keskiviikkona hypättiin Hop-on-hop-off-bussiin ja tutustuttiin Funchaliin lähiympäristöineen punaisella linjalla.
Torstaina kierrettiin Cristiano Ronaldon museo ja hypättiin HoHo-bussin siniselle linjalle, millä ajeltiin ylös-ylös-ylös ja tutustuttiin Tropical Gardens puutarhaan, IHANA paikka! T:llä on hillitön korkeanpaikan kammo, joten hän ei halunnut ajella Cable Car-linjalla alas ja takaisin ylös maisemia ihaillen, mutta kävin sitten kiepin itsekseni. Huimia maisemia ja vakaata kyytiä
Perjantaina sunnattiin kauppahalliin, jossa olikin tarjontaa niin että huippasi. Aivan mieletön valikoima hedelmiä, vihanneksia ja ihan mitä vaan. Vanhaa kaupunkia kierreltiin ja katsastettiin vanhoja ovia, jotka olivat saaneet pintaansa erilaisia taideteoksia. Hotellilla pikaiset suihkut ja ystävänpäivän illalliselle huippuhyvään Hoyo Hoyo Sabores De Mozanbique – ravintolaan. Orgastisen hyvää ruokaa! Alku- ja loppudrinksuiksi nautitut, ei todellakaan 4cl Limoncello-shotit, johdattivat meidät hotellille keinuvalla askelella ja iloisella mielellä. Huoneessa nautiskeltiin ”muutama” lasillinen punaviiniä ja lopulta intouduimme alakerran baariin katsastamaan illan ohjelmaa. Väkeä ei ollut paljon, kourallinen ruotsalaisia, mutta laulaja oli hyvä ja tanssinkin varsin riehakkaasti länsinaapurin lomalaisryhmän kanssa. T. ei intoutunut lattialle, mutta kannusti minua varsin kiitettävästi.
Lauantai meni Wanhoilla palautumiseen, itse makasin sängyssä puolille päivin ja nousin T:n hakemalle aamupalalle vain palatakseni vischypullon kanssa sänkyyn.
Nokostellen ja kirjaa lukien meni se lomapäivä.
Sunnuntaina vuokrasimme auton ja vietimme päivän ajellen mahdollisimman pieniä teitä, kävimme vuoristossa, merenrannassa, pienissä kylissä…Vaikka kevät ei vielä täysillä Madeiralla ollutkaan, niin vihreys ympäröi joka paikassa ja joitakin kukkasiakin kukki jo. Kivan päivän fiiliksiä verotti hiukkasen ennen auton palautusta tapahtunut peltipusu tankkausaseman ylikorkeaan rotvalliin. Onneksi vuokraamo veloitti vain 45 euroa kolhusta, koska auto ei ollut enää uudenkarhea.
Maanantaina tehtiin tuliaisostoksia ja kierreltiin merenrannan kävelyreittejä, nautiskeltiin ja naureskeltiin. Iltapäivällä alkoi sataa ja tuuli nousi myrskylukemiin, meillä oli siis oivaa aikaa miettiä pakkausta ja valmitautua tiistaiseen kotiinlähtöön.
Tiistaina syötiin myöhäinen aamupala pitkään ja rauhallisesti, käväistiin pienellä lenkillä ja pakattiin laukut loppuun. Bussi nouti meidät hotellilta ja lentoasemalla asiat sujuivat sutjakkaasti, kone nousi hiukkasen myöhässä aikataulusta, mutta lento meni rattoisasti äänikirjan parissa. Helsingissä olimme puolilta öin.
Jatkolento Joensuuhun lähti 06:20 ja piheinä emme viitsineet maksaa hotellista, kun uniaikaa olisi jäänyt vain muutama hullu tunti. Vietimme siis tunnelmallisen yön lentoaseman transfer-alueella :)
Ihan vähän väsytti kotiinpäästyä, mutta ai että oli mahtavaa olla viikko täysin irti arjesta!
Suosittelen Madeiraa, varsinkin jos tykkäät kävellä paljon ja rakastat luontoa. Itse mietin jo, että voisin tehdä toisen reissun vähän sporttisemman kaverin kanssa, että pääsisin nauttimaan kävelyreiteistä…