Mantelittomat Runebergintortut x 2

Huomenna on Runebergin päivä ja tokihan sitä täytyy juhlistaa torttujen kera! Turjake ja tyttäreni ovat allergisia mantelille, niin kaupasta emme ole perinteisiä herkkuja voineet ostaa, vaan itsetehtyjä viriteltyjä versioita ovat ne aina olleet.
Ja koska minä olen ääliö, enkä selkeästi merkitse testattuja reseptejä, niin joka ikinen vuosi on sama rumba edessä: mikä on se paras resepti? Mihin minä sen nyt laitoin, sen mikä oli tosi hyvä ja simppeli…oliko se tämä? vai tämä? ei kyllä se on tämä…

Joten nytpä olen tosi viisas & ennakoiva ja kirjaan tämän vuotisten paakkelsien reseptit tänne blogiin! HAHAA!

Versio 1

150g laktoositonta voita
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
1.5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
1dl piparimuruja (Annas apelsin pepparkakor )
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl ruokakermaa
mieluinen määrä karvasmanteliaromia. (ainakin Dr Oetkertin Karvasmanteliaromi on synteettinen, eikä sisällä mantelia ja sopii näin ollen myös manteliallergisille.

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen kerman kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Tästä määrästä sain Runebergin torttuvuokallisen (6 kpl) ja 2 muffinivuokaa.
200 asteisessa uunissa reilut 20 min.
Jäähtyneet tortut kostutin (1,5 dl vettä, 1 rkl sokeria, iso loraus Limoncelloa) ja jätin maustumaan vuokiin. Koristelen ne vasta juuri ennen tarjoilua.

Koska olin lauantain töissä, on minulla tämä maanantai vapaana ja ajattelin paistaa huomiseksi yllärinä töihin Runebergin kakun.

Versio 2

200 g voita
1 dl fariinisokeria
1 dl taloussokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
2dl piparimuruja (Annas Apelsin ja Polka pepparkakor )
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl vettä + 0,5 dl Limoncello
n. 10 tippaa karvasmanteliaromia

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen nesteen kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Käytin sydämenmuotoista kakkuvuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla, taikinaa jäi yli kahteen muffinivuokaan.
200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Jäähdyttyä tökin näihinkin hammastikulla reikiä ja lirutin Limoncello-vesiseosta päälle.
Tämäkin saa maustua jääkaapissa huomiseen ennen koristelua.

Maistoimme toki nuo muffinivuokien ”ylimääräiset” ja molemmat versiot maistuvat oikein hyvälle. Kermaan tehtyjen rakenne on hiukkasen napakampi kuin Limoncello-vesipohjaisten, mutta suutuntuma molemmissa sopiva.
Kermapohjaiset ovat ehkä enemmän perinteisten Runebergin torttujen mukaisia, kakkutaikina todellakin kakkumaisempi.
Molemmat reseptit päätyvät ehdottomasti ”jatkoon-kategoriaan”. Ensi vuonna(kin) mennään näillä!