Minun käyttöohjeeni

Luin viikonlopun lehdestä seksuaalineuvoja (ja päihdeterapeutti) Jussi Kinnusen (entinen Hassisen Koneen basisti)  haastattelun, josta päähäni jäi hänen kommenttinsa siitä, kuinka hän usein asiakkaitaan kehoittaa kirjoittamaan parisuhteen avaimeksi ”Käyttöohjeen itseensä”.

Kuulostaa ehkä vitsikkäältä tai turhalta monen korviin, koska ”meillähän puhutaan kaikesta avoimesti”, mutta vaikka meilläkin puhutaan, tai ainakin minä puhun, niin aikamoista pihtien kanssa kiskomista se välillä on tuon parisuhteen toisen puolikkaan kanssa.
Ja sitten kun puhutaan, niin usein on väärä äänensävy, huonot sanavalinnat tai muuten vain huono hetki, niin että se haluttu sanoma ei välttämättä mene loppujen lopuksi perille. Tai pahimmassa tapauksessa kommunikaatio kääntyy muotoon ”kun sinä aina” tai ”kun sinä et ikinä”.

Mutta Manuaali, käyttöohje juuri minuun.

Karsiutuisi kerralla vanhat maneerit ja teinivuosien pornoleffamuuvit ja ne ”ei kukaan ole ennen valittanut”-utopiat.
Tokihan manuaali olisi käyttökelpoisimmillaan uudessa suhteessa, mutta voisihan sen tehdä huumorinpilke silmäkulmassa ja antaa jonakin itsekeksimänään tai olemassa olevana, pitkänkin suhteen juhlapäivänä?

Joskus teinivuosina rotsini kauluksessa killui rintamerkki, missä luki ”Korkeajännite – Käsiteltävä varoen” ja samainen lause sopisi kyllä edelleenkin pääotsikoksi. mutta mitäpä muuta manuaalin kirjaisin?

Alla muutama ajatushahmotelma:

Sanat ovat tärkeitä minulle.
Puhu minulle kaikesta – mitä enemmän jaat itsestäsi minulle verbaalisesti, sitä läheisemmäksi koen sinut.
Kuuntele minua – älä näytä kyllästyneeltä tai keskeytä jollakin täysin asiaan liittymättömällä kommentilla tai mikä pahinta, älä poistu välinpitämättömänä tilanteesta, oli se sitten höpötystä tai yritystä pohtia jotain syvemmin.
Keskustelu, argumentointi ja yleismaailmallinen höpöttäminen pitää minut virkeänä ja saa minut tuntemaan itseni huomioiduksi ja arvostetuksi.

Minä olen äkkipikainen,pahasuinen ja joskus riidanhaluinen
Olen äkkipikainen ja saatan sanoa rumastikin, mutta pyydän herkästi anteeksi. Annathan minulle anteeksi?
Kun huudan sinulle vihaavani tätä hetkeä, sinun sukkiasi pöydällä tai paskaisia astioita tiskipöydällä, se on hetken kestävä tunne eikä tarkoita että vihaan sinua.
Räjähtämiseni ei myöskään tarkoita, että nyt-heti-tässäpaikassa pistetään lusikat jakoon ja talo etuovi.comiin myyntiin

Minun kehoni on minun.
Pidän halaamisesta ja hellimisestä, suukoista ja sylistä ja pidän siitä että miellytän silmiäsi.
Ota minut syliin ja pidä kainalossa kun katsotaan leffaa ja minä kehrään.
En pidä ohimennen tapahtuvasta pakaran kouraisusta, käden tunkemisesta rinnoilleni kun istun ja vaikka luen jotakin. En tunne itseäni seksikkääksi niljaisista hivelyistä eivätkä rasvaiset katseet ja liioitellut läähätykset saa minua ilahtumaan saatikka kiihottumaan.
Jos nautit koskemisesta tai katsomisesta, ihanaa – mutta älä tee siitä esitystä.
Kun venyttelen lattialla ei tarkoitukseni ole kutsua sinua kopeloimaan, vaan helpottaa oman lihaksistoni kireyttä.
Alastomuuteni ei ole kutsu iholleni, ellen sitä verbaalisesti ilmaise.

Erotiikan saralta:
Erotiikka alkaa minulla korvien välistä, kiihota ensin aivoni, niin sen jälkeen mennään ja lujaa.
Nännin näpertäminen, rintojen puristelu tai pakaroiden möyhentäminen kylmiltään on suihku jäävettä silmilleni ja siinä siis myös sinun silmillesi. Ei oo, ei tuu!
Pidän kevyestä kosketuksesta, ainakin alkuun, jos ja kun kaipaan jämäkämpää otetta – niin jälleen kerran – kerron siitä sinulle verbaalisesti.
Suuteleminen on ihanaa, mutta jos haluan kieltä vatsalaukkuuni, se pitää kypsentää ensin.
Alaston mies on mielestäni huvittavan näköinen, joten eroottisessa mielessä on turhaa nakuna edessäni pyörähdellä. Miesvartalon esittely eri kulmista ja peniksen pyörittely saa minut nauramaan, ei kiihottumaan.
En osaa lukea ajatuksia, joten haluan että kerrot minulle mitä ja miten haluat itseäsi kosketettavan.
Jos ja kun olen aikaisemmissa suhteissani kokeillut jotain juttua ja sen todennut itselleni seksuaalisesti turn-offiksi, ei se muutu kiihottavaksi sinun kanssasi, vaikka miten sinä kokeilla haluaisitkin. Live with it.

Huh-huh. Onhan tuo aikamoista käskyttämistä.
En olekaan enää niin varma siitä, että noin linjattu opus ainakaan näin pidemmässä parisuhteessa huumorilla tulisi otetuksi…

Mutta idea on loistava, joten tätä pitää työstää!!