Mistä muistan vuoden 2016?
Aloitin vuoden viettämällä kaksi ihanaa viikkoa Espanjassa parannellen niveliäni ja ihoani. Tapasin joukon kiinnostavia ja hauskoja ihmisiä, uin meressä, otin aurinkoa, venyttelin, jumppasin, opin paljon uutta nivel- ja ihopsoristani ja tapasin ensimmäistä kertaa 23-vuotiaan pikkuserkkuni.
Tytär muutti omaan asuntoon, kaksiota rempatessa kului aika rattoisasti Espanjasta palattua. Kai se oli vähän haikeaakin, mutta enimmäkseen iloitsin, että hän sai niin hienon kämpän!
Kevään aikana sain käteeni tutkintotodistuksen ja aikuisopintostipendin (jokainen aikuisopiskelija joka valmistuu voi sitä hakea, ainakin vielä vuonna 2016…).
Vedin myös elämäni pahimmat ”lipat” keväisellä torilla, jonka seurauksena podin hyvälaatuista asentohuimausta, aivotärähdystä ja menetin haju-/makuaistini. Ja myöhemmin tutkimuksissa selvisi, että jonkinasteinen muistin aivovammakin päähäni jäi. Onneksi ei vamma mitenkään paha ole ja lähinnä huomaan ja ärsyynnyn sen seurauksista vain itse.
Toukokuussa aloitin uudessa työssä, jonne pääsin ihmeellistä kyllä CV-netin kautta! Sukellus traktoreiden ja maatalouskoneiden maailmaan oli hykerryttävän haastava ja pidin työstä tosi paljon. Mutta syksyllä tulivat yrityskaupat ja irtisanominen. No, elämä on.
Myös poika sai käteensä tutkintodistuksen ja valmistujaisia juhlittiin kesäkuun alussa.
Kesälomaa minulla ei ollut oikeastaan lainkaan, mutta muutamana viikonloppuna kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa (hahahahahaha) keskenämme mm. Tertin kartanossa.
Poika aloitti armeijan heinäkuussa vain palatakseen takaisin kotiin vajaan kuukauden jälkeen C:n paperit kädessään. Selkä ei kestänyt marsseja ja lääkäri passitti nuoren miehen siviiliin. Armeija oli muutenkin aika ahdistava kokemus, joten hyvä että pääsi pois.
Syksy jollotti ilman sen suurempia ylä- tai alamäkiä. Hienointa oli ehkä tyttären opiskelijapaikan vaihtuminen yliopistosta ammattikorkeaan hänen toiveidensa mukaan.
Lokakuun lopussa loppuivat työt ja aloitin Jouluvouhkaamisen. Oli oikeastaan tosi mukavaa saada puuhastella, suunnitella, askarrella ja touhuta kokopäiväisesti, en paljon ehtinyt sureskella työttömyyttä tai tulevaisuutta.
Yksi ei-toivottu tapahtuma ehti napsahtaa ennen vuoden vaihtumista – sain Kelalta hylkäävän päätöksen biologisen lääkityksen aloittamisesta 2017 alusta. Mutta joo – reumalääkäri soittaa heti 2.1. ja pohdimme miten muotoilemme valituksen tai kenties aikataulutamme osastolla tiputettavan lääkkeen kotipistämisen sijaan.
Summasummarum, ei ollenkaan huono vuosi!
Ja eikun uutta putkeen.