Mörkö-kissan kastraatio

Perjantaina vietiin tyttären Mörkö-kissa eläinlääkärille kastraatiota ja siruttamista varten.
Kollinpampula täyttää elokuussa vuoden ja olisi siis voitu leikata paljon aikaisemminkin, mutta koska se ei ole merkkaillut tai muutenkaan näyttänyt sukukypsyydestään kärsivän muuten kuin hyvin äänekkäällä kommentoinnillaan kaikkeen mahdolliseen, oli kastrointi alunperinkin mietitty teetätettäväksi minun lomani aikana, että voin olla ”henkisenä tukena” kattiaisen toipumisen aikana.

Onneksi kollikissan leikkaaminen on simppelimpi juttu kuin mitä se naaraskissan kanssa olisi ja siten  myös toipuminen on nopeampaa. Mörkö vietiin eläinlääkärille yhden aikoihin ja kahdelta saimme hakea unisen karvapallon matkaamme ja ajoimme kotiin, missä olimme ennakkoon siirtäneet kylppäriin kisun hiekkalaatikon ja lisänneet hieman lattialämmityksen tehoja, että toipilaan olisi mukava siellä kelliä.

Mörkö alkoi valpastua jo lyhyen kotimatkan aikana ja kun kannoimme sen kuljetuslaatikossaan kylppäriin, se yritti päätänsäkin pyöritellä ja katsella mihin ihmeeseen sitä ollaan kyöräämässä.
Reilun tunnin kuluttua se kiskoi itsensä varsin holtittomille koivilleen ja kävi pyörähtämässä hiekkalaatikollaan, missä tietenkin sotki tahmaiset karvansa varsin tehokkaasti hiekkaan. Herra toikkarehti kylppärissä ympäriinsä ja jalat eivät aivan täysiään kannattaneet, mutta kova silti oli hinku ”talon puolelle” perheen seuraan. Pehmohölmöinä päästimme sen seuraksemme pois kylppäristä ja hihittelimme herran päättömällä töytäilylle pitkin seiniä ja kalusteita, toki vahtien ettei se pääse itseään mihinkään satuttamaan.

Se mikä meiltä kaikilta unohtui, oli sellainen pieni yksityiskohta, että koska se oli vielä nukutus-/rauhoittavien aineiden vaikutuksen alla, eivät pelkästään pää ja jalat olleet hervottomia vaan myös peräpäästä vuoti virtsatipluja sinne sun tänne ja niissähän oli yhä varsin tömäkät aromit vaikka heti huomattuamme tipluja pois pyyhimmekin…

Mörkö päätyi siis takaisin kylppäriin, minne se sai myös vettä ja ruokaa kun oli ihan kunnolla herännyt. Yllättävän nopeasti lääkkeet kuitenkin haihtuivat ja rakonhallinta palautui, joten ”munaton mies” pääsi loppuillasta seuraksemme eikä sen tarvinnut yksin kylppärissä (no kyllä meistä taisi joku aina sen seurana istua…) elellä.

Käärimme (kärsineet) matot rullalle ja nostimme etukuistille, mutta emme varmasti kaikkia vahinkoja olleet löytäneet, koska sisällä tuoksui varsin aromikkaalle jopa minun vajavaisin aistikyvyin varustettuun nenääni. Päätimme kuitenkin antaa hajujen olla yli yön ja siivota aamulla nurkkia myöten kunnolla, ettei useampaan otteeseen tarvitsisi siivousta tehdä, mikäli mahdollisia vahinkoja yön aikana vielä kävisi.

Aamulla toisten nukkuessa siivottiin Mörkön kanssa kunnolla. Nostin pöydät-tuolit-tavarat lattioilta ja pesin lattiat hikipäässä hinkaten kissan seuratessa toimintaani puolen metrin päästä hyvin kiinnostuneen näköisenä. Välillä se hyökkäsi pesimen kimppuun ja syöksyi milloin mistäkin suunnasta osallistumaan jälkiensä siivoukseen, eli yhtä pösilö on karvapallo kuin ennen leikkaustakin.Myös ruoka maistui mörriäiselle oivallisesti ja olin maailman paras ja ihanin olento kun sitä sille tarjoilin. Mikään ei tunnu niin hyvälle paljaita sääriä vasten, kun kahdeksikkoa niitä vasten vetävä silkkiturkkinen kissa!

Leikkaus toipumisineen oli todella nopea homma ja tästä eteenpäin voi Mörkö keskittyä puhtaasti kisuiluun ilman hormonihöyryjä päässään.

*****

Ihmiset perustelevat omituisilla syillä sitä, miksi eivät lemmikkejään leikkauta, alla muutamia koottuja selityksiä:

Kissasta tulee laiska ja apaattinen, se ei enää halua leikkiä
Kahden oman ja seitsemän lähiperheessä olleen, sekä naaras- että urospuolisen kissan elämää ennen ja jälkeen leikkausta seuranneena voi kokemuksesta vakuuttaa että ei tule kissasta laiskaa eikä apaattista. Leikkaus ei muuta kissan persoonaa, tekee vain sen elämästä paljon helpompaa, kun kiima ei sekoita päätä ja kroppaa!

Kissasta tulee lihava
Kissasta tulee lihava, jos omistaja syöttää sitä liikaa tai väärin, ei siksi että se on leikattu. Leikatun kissan energiantarve on pienempi kuin leikkaamattoman, joten kun tämän huomioi, niin kissa pysyy kyllä sutjakkana ja eläväisenä.

Naaraskissan tulee saada ensin yksi pentue.
Voi härdemannuskuukkeli. Ei todellakaan!  Tutkimukset osoittavat, että suhteellisen nuorena leikattu naaraskissa elää vanhemmaksi ja terveenpänä kuin leikkaamaton tai pennutettu narttu. Onhan kissanpennut maailman suloisimpia, mutta otapa silmä käteen ja tutki miten paljon kodittomia ja villiintyneitä  kissoja on tässäkin maassa.

Kollit ei saa pentuja, joten miksi leikkautaa niitä?
No eivät saa pentuja joo, mutta siittävät niitä kyllä urakalla heti kun vain kynnelle kykenevät… Sitäpaitsi jos nyt kattiansa vapaana juoksuttaa (en suosittele), niin luulisi että kastraation aikaansaama reviirin pieneneminen olisi sitten hyvä syy lisätä kollin turvallisuutta. Eikä niiden virtsakaan haise enää niin pyörryttävälle leikkauksen jälkeen, naapurit kiittää kivittämisen sijaan.

Jotkut perustelevat kollin leikkaamattomuutta sillä että eihän sitä voi kieltää seksuaalisuutta tai että eivät halua kissan tuntevan itseään vähemmän mieheksi.
Tähän ei voi sanoa muuta, kuin että omistajan kannattaisi hakea apua – taustalla on pakko olla jonkinlaisia henkilökohtaisia tunnelukkoja.

Että näinkin voi asioita katsoa, mutta jos ottaa lemmikin, niin niistä pitää pitää myös parhainta mahdollista huolta, sen mukaan mikä eläimelle on parasta, ei sen mukaan mikä itselle helpointa tai miellyttävintä.

 

 

t. Kissamummo & Mörkökissa