Mukaansatempaavat äänikirjat

Äänikirjat ovat olleet unikaverinani jo tovin. Sain aivojen oravanpyörän asettumaan kun illalla kuuntelin jotain hömppää hetken uniajastimen kanssa. Yhden kirjan kuuntelemiseen meni kylläkin pitkähkö aika, koska aivan kaikki kuulemani ei seuraavana iltana ollut täysin kirkkaana päässäni ja jouduin kelaamaan taaksepäin päästäkseni kohtaan, jonka muistin kuulleeni aiemmin.
Toki yritin valikoda unikirjaksi sellaisia opuksia, joiden tarina ei kadottanut punaista lankaansa, jos en nyt jokaista ”sivua” kuunnellut tai muistanut herätessäni kuulleeni, mutta mieluusti juonessa mukana pysyin kuitenkin.

Viime aikoina äänikirjojen kuunteleminen on muuttunut varsin mielenkiintoiseksi touhuksi.

Imagine this:
Tuuppaan airpodsit korviin illalla, kömmin peiton alle ja napsautan kirjan kuulumaan, uppoan juoneen ja alan vähitellen vajota herkulliseen horrokseen ennen syvempään uneen vaipumista.

PAM

Olen yht´äkkiä tarinassa mukana
– vänkään illallispöydässä päähenkilön kanssa jostain asiasta, joka ei minulle kuulu laisinkaan
– yritän parhaani mukaan selittää jossain kokouksessa, että älkää nyt hyvät ääliöt näin tehkö, kun pitää tehdä näin.
– tarjoudun tapetoimaan ja maalaamaan päähenkilön asunnon.
–  toimin päähenkilön lapsenvahtina
– yritän saada ihmisiä ymmärtämään mikä on kännykkä, joka minulla on ollut laukussani
TAI  yhtenä aamuna varastin jopa hevosen sankarin tallista!

Yleensä herään sitten näihin tilanteisiin, kun unessa haukun itseäni siitä, että mitä ihmettä sinä änkeät kirjoihin ja tarinoihin joihin et kuulu millään tavalla?!

Arvatkaapa vaan olenko hyvin levännyt ja pirteä?

Pitänee luopua äänikirjoista nukkumaan mennessä.