My Mad Fat Diary

Nyt se on sitten alkanut.

En selkeästi pysty hyväksymään omaa ikääntymistäni ja taannut teiniksi. Ensin Skam ja nyt My Mad Fat Diary.

Makaan sängyllä pehmokäärmeen ja -pantterin kanssa, läppäri sylissä ja puhelin käden ulottuvilla ja tuijotan ruutua seuraten 16-vuotiaan, itsemurhaa yrittäneen Rae Earlin  elämänvaiheita, hänen palattuaan kotiin psykiatrisessa hoitolaitoksessa vietetyn neljän kuukauden mittaisen jakson jälkeen. Peitetarinana sairaalassa ololle on yleisesti kerrottu oleskelu Ranskassa…

Onko Rae valmis avohoitoon, riittävätkö visiitit terapisti Kestnerin luona pitämään hänet kasassa ja kestävätkö Raen siivet raadollista ja rujoakin teinielämää?

Isona apuna kulkee kaveriporukka, joka koostuu (kliseisestikin) suositusta tytöstä Chloe, vitsiniekasta Chop, nätistä & viattomasta Izzystä, nörtti/rokkari Archiesta ja tietysti koulun komeimmasta, itsetietoisesta unelmasta Finn.

Tarina sijoittuu 90-luvun loppupuolelle Britanniaan, Lincolnshireen ja perustuu Rae Earlin todellisiin päiväkirjoihin (ja niistä koottuun kirjaan My Fat, Mad Teenage Diary), joista Tom Bidwell on muokannut käsikirjoituksen.

Sarja on täynnä älykästä teiniangstia, pohdiskelua, pelkoja ja ahdistusta, mutta myös ymmärrystä, ystävyyttä, rakkautta ja onnistumisia. Ilokseni sarjassa ei myöskään taivuta söpöstelemään mitään vaan ruma sana sanotaan niinkuin se on.

Itseäni viehätti myös sarjan kuvaustapa, jossa kuvataan tunteita myös animaation avulla. Katsomista piristävää, kun esim. riidoissa olevan porukan kohtaamisessa henkilöille on piirretty aseet käsiin kuvastamaan ihmisten välillä sinkoilevia voimakkaita tunteita. Tai kun Raen asiat menevät pahemman kautta päin prinkkalaa, musta töherrys peittää ruudun vähitellen.

Sharon Rooney on sanoinkuvaamattoman mahtava roolissaan Raena. En siis edes yritä häntä kuvailla.

Kato ite!

Sarja on nähtävissä Yle Areenalla marraskuulle asti (marraskuun loppuun?)