Napa rutisten Riiassa eli pari ravintolaa ja leivonnaisia
Kuten edellisessä postauksessa lupailin, kirjoitan ihan oman postauksen Riian reissun ruokakokemuksista, alkaen hotellin aamiaisbuffetista.
Hotellin aamiaishuone oli pikkaisen ahdas, mutta hyvinkin tunnelmallinen tiiliseinineen, henkilökunta olisi voinut olla vähän aurinkoisempaa, mutta eihän se nyt kenelläkään aina aurinkoista elo ole…
Aamupalaa sinällään ei voi moittia! Tarjolla oli useammanlaista kaalipohjaista salaattia, perus kurkut ja tomaatit ja juustoviipaleita.
Kananmunaa tarjottiin paistettuna, keitettynä ja munakkaana, joka oli muuten parasta mitä olen ikinä hotellissa nauttinut!
Lämpötiskistä löytyi myös makkaraa, juustotäytteisiä lettuja, banaanitäytteisiä lettuja ja ihan vain lettuja sekä ohrapuuroa.
Tarjolla oli paahtoleipää, ruisleipää ja croissantteja.
Mehuja,maitoa, maustamatonta jugurttia ja ranskankermaa (?)
Kahvi pöräytettiin automaatista, johon oli koko ajan jono.
Hyvin pärjäsi pitkälle päivään kun näillä vatsansa täytti. 4 tähteä annan höylinä tästä aamiaistarjoilusta!
Saavuttuamme Riikaan istahdimme hetimiten syömään jotain pikkusuolaista ja tilasimme Tacot – annos osoittautui odotettua tuhdimmaksi, mutta oli hyvinkin maukas. Ainoa miinus siitä, että saimme tacojamme odottaa melkein tunnin, taisi neitonen olla paikan ainoa työntekijä, kun homma kesti niin kauan. 
Näillä tacoilla jaksoimme kuitenkin iltaan asti, emmekä illallakaan jaksaneet enää muuta kuin tilata drinkkien kaveriksi ruisleipää valkosipulidipillä – näin luulimme tilaavamme, mutta nämä valkosipuliöljyssä friteeratut ruisleivät veivät kyllä kielen mennessään (valkosipuli maistui vielä aamullakin suussa todella vahvasti). 
Pöpelikössä-blogin Pia vinkkasi anno dazumal blogissaan keskiaikaisesta ravintolasta ”Rosengrals” ja päätimme yrittää sitä testaamaan.
Perjantai-iltana suuntasimme siis ravintolaan, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin keskustassa, Rozena Ielalla. 
Ravintolan tilat mainitaan kirjoissa jo vuonna 1293, milloin paikalla on toiminut viinikellari ja juhlapaikka Riian kaupungin herroille.
Yhdestä ravintolasalista löytyy pätkä keskiaikaista muuria (vuodelta 1201) ja keskellä salia on jätetty keskiaikainen kaivo.
Astuimme sisään ja munkinkaapuun (?) verhoutunut miekkonen oli meitä vastassa todeten, että ellei meillä ole varausta, niin valitettavasti ruokailu ei tänään onnistuisi.
Mutta onnistuihan se 🙂
Ei ole kahden puheripuloivan Itä-Suomalaissyntyisen naisen päihittäjäksi Latvialaisesta hovimestarista ja kas, pian meitä jo johdatettiinkin melkeinpä klaustrofobista käytävää pitkin syvemmälle kellarin uumeniin, mistä saimme istumapaikat kolmijalkaisilta palleilta pienen pöydän äärestä. 
Luoksemme tuli toinen kaapuveikko (nuorempi sellainen ja ilman (hassua) pottahattua) ja hän esitteli meille ruokalistan sekä suositteli lähes runollisesti alkukeitoksi yhtä annosta ja pääruoaksi toista.
Jaoimme alkuruokakeiton ja minä otin pääruoaksi pupujussia ja ystäväni valitsi ankan, lisäkkeinä oli ohraa ja linssejä sekä überherkullinen luumukastike.
Miljöö oli täydellinen, ruoka simppeliä ja annokset isoja, mutta älyttömän hyvää ja henkilökunta sympaattista ja hymyilevää. 
Isot kiitokset Pialle vinkistä – ehdottomasti paikka mitä suosittelemme testaamaan jos Riikaan eksytte!
**********
Leivonnaiset tuntuivat olevan Latvialaisten sydämen asia, niin kauniita ja herkullisia ne olivat ja niin paljon niitä oli tarjolla joka paikassa.
Mikäs olikaan ihanempaa kuin istahtaa johonkin lukuisista kahviloista ja kurkistaa kakkuvitriinin aarteisiin – valinnanvaikeus pitkitti nautintoa kutkuttavasti ja aina valinta oli oikea. Suussasulavia, makeita ja kauniita katsella ovat nämä.
**********
Lauantaina päätimme istahtaa läheisen aukion laidalla olevan ”Sinisen Lehmän” terassille aterioimaan ja samalla nauttimaan iltaelämän vilinästä viereisellä aukiolla, tarjolla oli myös elävää musiikkia, josta saimme täyden ilon kun olimme ystävällisesti ja kohteliaasti pyytäneet tarjoilijaa sulkemaan ravintolan oman purkkimusiikin bändin esityksen ajaksi.
Valitsimme menusta Latvian lipulla varustettuja annoksia, koska halusimme maistella ”paikallisia ruokia” kansainvälisen listan sijasta.
Alkupalana tarjoiltiin omena-punajuuri-vuohenjuusto-”juttu”, joka maistui mahtavalle. Omenan happamuus, punajuuren makeus ja vuohenjuuston hapan pehmeys tuottivat varsin onnellisia makunystyröitä kielellemme.
Pääruoaksi lautasella oli kananrintaa, juuressosetta ja hapankirsikkakastiketta. Taas kerran simppeliä, mutta ah, niin hyvää. Kana oli mehevää kuin mikä ja lisäkkeet sopivat sen seuraksi täydellisesti.
Ystävällä ei ollut niin hyvä onni oman annoksensa kanssa, hänen tilaamansa puolikas kana oli oikea surkurupuli, mikä lie mutanttikana ollut, kun ei ollut siipeä ei jalkaa, vähän hauduttelua kaalia luiden ja lautasen välissä – hinta huimaavat 17 euroa. 
Mutta jälkiruoka oli suoraan sanoen orgastinen.
Suoraan uunista lautaselle nostettu samettisen pehmoinen Sitruuna lavacake kaverinaan kirpeänpirtsakka vadelmasorbetti.
Aah ja Ooh ja vielä kerran Aaaaaaah. Jos joku olisi nauhoittanut ääniefektit syömisestämme, olisi se ollut oiva ääniraita Saksalaiseen lihanmuokkauselokuvaan.
Me istuimme terassilla, mutta jos olisimme katsastaneet sisätilat, olisimme varmaankin tulleet syömään sisälle. Kaunis, romanttinen, herkkä…aivan hurmaava ravintolasali!
Sinisen Lehmän viehätystä lisäsi vielä vessavisiittikin – vessan ovilasissa oli ripustettuina pitsiverhot ja ei mitään paperisia karkeita käsipyyhkeitä tarjolla vaan yksilölliset pienet froteepyyhkeet jokaiselle kävijälle. Kauhea pyykkimäärä – ajatus välähti päässä, mutta se hukkui mielihyvään puhtaasta pyyhkeestä.
Se on ne pienet jutut, kun kruunaa kokemukset!
*********
Syöminen on halpaa Riiassa ja vaihtoehtoja riittää ongelmaksi asti, olisipa ollut pitempi aika ja mahdollisuus kokeilla useampaa ravintolaa, niin useampikin helmi olisi varmasti löytynyt.
Meillä oli onni muassa, kun molempina iltoina syötiin todella mahtavissa paikoissa, niin ruoan kuin miljöön ja palvelun puolesta!
Mikä ravintola on sinun lempparisi Riiassa?