Nauravia naisia ja nautintoja

Viikonlopun voi hyvinkin kulminoida napakoilla K-sanoilla:
Kaverit – Kaupat – Kuohuva – Kivaa!

Perjantaille olin sopinut treffit Tampereella asuvan ystäväni kanssa, mutta ennen hänen näkemistään ehdin jo suorittamaan omaa ”Hämeenkadun Approani” – joskaan en juossut baareissa vaan kaupoissa.

Suunnistin kauppahalliin yli alastoman Hämeensillan ja kumman aution näköinen se olikin ilman komeita patsaitaan.

Kauppahallissa suuntasin määrätietoisesti suoraan Kalaherkut Nygrenin tiskille, mistä pyydystin yhden Pokemonin, ihalin merihirviötä ja ostin vuoden tarpeiksi heidän makuhermot räjäyttävää lohimaustettaan. Kun kerran on maistanut lohta tuolla mausteella, ei enää muu kelpaa. Se on Match made in Heaven.

Kalamausteet kassissa suunnistin Sokokselle, mistä kieppasin yhden sun toisen putiikin kautta Kossukeskukselle ja sieltä Stockalle. Leluosastolta löysin viime jouluna kaipaamiani Slime-paketteja (viime vuonna jokapaikassa vain pyöriteltiin silmiä, kun kyselin niiden perään!), mutta kyllähän nuo kelvannevat tämän joulun iloksi, joten ostin pari pakettia mukaani.

Se mitä usein kaipaan Tampereelta on Stockan Herkku. Sieltä löytyy juttuja joka lähtöön! Tällä kertaa korini täyttyi ihanilla keksipurkeilla, mistä keksien syömisen jälkeen saa kauniit kynttilälyhdyt. Koriin hyppäsi myös trio vähän parempia suklaajuomapurkkeja.
Pisimpään viihdyin joulukalerenterien luona. Jos olisin ollut autolla, niin ostosten määrä todennäköisesti olisi ollut suurempi, vaikka hinnat hipoivatkin taivaita. Mutta I H A N I A olivat ne, oli ne sitten täytetty suklaalla, teellä, lakritsalla…

Kalenteriosastolta lähti kuitenkin mukaani vain nämä Ryhmä Hau-suklaakalenterit kummipojalle ja isoveljelleen.

Perjantai-iltana tapasin toisen ystävättäreni hotellilla ja kävimme alkudrinkeillä 25. kerroksen Morossa. Porukkaa oli pilvin pimein, mutta onnistuimme yhden pöydänkulman valloittamaan ja nautiskelemaan lasilliset kuohuvaa ennenkuin suuntasimme Hämeenkadulle Nepalilaiseen ravintolaan Katmanduun syömään.

Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, tarjoilija hilpahti täyttämään lasejamme sitä mukaa kuin ne ehtivät piirunkaan vajua ja aurinkoisesti hymyillen piti huolta, että kaikki oli juuri toiveidemme mukaista.
Ruoka oli pehmoisen tulista ja sitä todellakin oli riittävästi. Ja silti söimme vielä jälkiruoatkin.
Vatsa täynnä olikin hyvä taapertaa takaisin hotellille ja hypätä makoisille unille keräämään voimia lauantaille.

Lauantaina toinen ystävättäreni saapui bussilla Ikaalisista ja traditiomme mukaisesti hänen tuotuaan laukkunsa huoneeseen, suuntasimme taas kuohuvalle…jälleen kerran 25. kerroksen skybar Moroon.
Kun olimme tilaamassa skumppalasillisiamme, innokas baarihenkilö (hahahahhaha) suositteli ottamaan kokonaisen pullollisen, koska se S-kortilla tulisi about saman hintaiseksi kuin muutama yksittäinen lasi. Ja mehän olemme perinpohjaisen säästäväisiä ihmisiä, joten eikun puteli coolerin ja jutustelemaan pöytään.

Ei me ihan koko pulloa juotu, uskokaa pois! Ehkä 2/3?

Kuplittelun jälkeen suuntasimme jälleen shoppailemaan. Mitään isompaa ei mukaan kuitenkaan kertynyt, mutta ystävättäreni osti kuitenkin kummipojalleen, eli minun juniorilleni synttäri- ja joululahjat – taas säästettiin kun kulkivat minun mukanani eivätkä vaatineet postitusta. Että me ollaankin taloudellisia.

Välipalaksi HubbaBubba-jäätelöt.

Juostuamme sinnetännejatuonne useamman tunnin, nälkähän siitä iitrailusta sillan molemmin puolin tuli ja päädyimme Koskipuiston kupeessa sijaitsevaan Faasai Thai-ravintolaan, joka tuntuikin olevan kovasti suosittu, jouduimme hetken jonottamaan ennenkuin pääsimme pöytään.

Kannatti jonottaa. Phanang kana lämmitti suuta ja vatsaa ihanasti ja suurinpiirtein kulhon reunasta litkin kastikkeen viimeisenkin pisaran, koska se vain oli niin tajuttoman hyvää. NO oikei, jos jostain haluaisin marista, niin kyllähän meidän tilauksemme katosi jonnekin ja jouduimme odottelemaan toooosi pitkään, mutta koska meillä riitti juttua jutun päälle, emme ehtineet hermostua. Ja kun tilauksemme oli taas kartalla, tuli väärä annos..
Mutta onneksi meillä oli pöydässä pullo viiniä ja juttua riitti, niinkuin jo sanoinkin. Lopulta oikeat annokset kuitenkin saapuivat ja maistuivat erinomaiselle, joten kyllä me tuonne toistekin mennään.

Hotellille palattua alkoi valmistautuminen yöelämään ja sehän sisälsi käherrystä ja kiherrystä, pakkelointia ja puleerausta oikein urakalla. Meillä oli niin lystiä valmistautumisessa, että meinasi melkein  koko lähteminenkin jäädä!
Puolilta öin päädyimme Suvi Teräsniskan keikalle, vaikka tarkoitus olikin päätyä Suvi Teräsniskan tahdittamiin tansseihin. 
Jostain kumman syystä yleisö ei  vain tajunnut, että kyseessä oli tanssi-ilta ja tanssilattia oli tupaten täynnä kuuntelijoita.
Onneksi Tähdessä on karaokepuoli, missä ei ymmärretty korkeakulttuurista tai iskelmätähdistä mitään vaan vaihtelevantasoisen hoilotuksen mukaan sai pistää jalalla koreasti. Tai vähemmän koreasti minun tapauksessani, kun en harhaanjohtavasta asustani huolimatta ole mikään tanssitaituri.
What ever. Hauskaa oli ja tappiin asti jaksettiin.
Koskipuiston kulmalta ostettiin kotimatkalle lihapiirakat ja kipitettiin hotellille hyvin ansaituille unille.

Ja aamulla nukuttiin piiiiiiitkään. Ihanaa, että Tornin sunnuntaista aamupalaa tarjottiin kello 12 asti.