No nyt tarkenee!
Kello on 17:21 ja mittari, varjonpuolella oleva, näyttää +27 astetta. Kesä tuli sitten kertarysäyksellä!
Äitienpäivä alkoi laulun säestämällä aamiaisella vuoteeseen tarjoiltuna, kahvia, kaksi karjalanpiirakkaa, yksi medium keitetty kananmuna. Lisukkeeksi halauksia ja suukkoja koko perheeltä.
Toivoin perheen leipurimestarilta raikasta, ei liian makeaa kakkua ja sain juuri sellaisen kuin halusinkin – vaikka ulkonäkö on kovin kermainen, on puolet kermasta rahkaa ja makumaailma sitrusta, joten mmmmm….nam.
Hauska yksityiskohta kakussa olivat nämä pystysuuntaiset ”välit” – kakku oli komean korkea ja tytär olikin illalla ollut hieman huolissaan, josko se yön aikana jääkaapissa olisi romahtanut tai kaatunut. Mutta pystyssä oli pysynyt, täydellinen kosteus ja minun makuvammaiselle suullenikin löytyi vivahteita.
Aamupäivällä pyysin Turjaketta mukaani puutarhalle ja koska on Äitienpäivä, niin toiveenihan on laki! Kiltisti hän tepsutteli perässäni kun kuolasin ympäri kasvihuoneita ja huokailin haluavani vaikka mitä.
Nyt on kuitenkin vasta toukokuun alkupuoli ja uskon kivenkovaan mummini opetukseen, että mitään hallanarkaa ei maahan pitämän laittaa ennen maagista kesäkuun 10. päivää.
Vähän lipsuin, mutta voinhan minä noita arempia istutella ruukkuihin ja pitää kuistilla!
Turjake osti yrttejä, jotka lupasin ruukuttaa hänen ilokseen joko keittiöön tai etukuistille, mistä niitä on helppo käydä noukkasemassa tarvittaessa.
Olenkin päiväni viettänyt ulkosalla puuhastellen. Kahvia ja lounasta minulle on tarjoiltu ulos niitä pyytäessäni. Kyllä tää Äitienpäivä on huippu!
Välillä on ollut pakko vilvoitella varjossa, kun vahvimman paahteen aikaan lämpötila nousi tuulettomalla takapihallamme varmasti kolmeenkymmeneen. Ihan hullua, että ensin tuntuu ettei talvi häviä milloinkaan ja sitten kuin katkaisimesta napsauttamalla kesä valahtaa kaikkialle! Sääennuste lupaa lämmön hellivän vielä ainakin ensi viikonkin. Toukokuun lomalaisille onni ja ilo! Ja minä itse iloitsen työpaikan tasalämpöisestä ilmasta, ei tule hiki eikä palele, ilo tehdä duunia.
Katselen tässä räkättirastaiden matojahtia pihalla ja odottelen päivällisen valmistumista: Tytär valmistaa keittiössä meille sushia, tosin vain minä ja hän syömme sitä, nirsot miehenpuolikkaat kävivät kaupasta itselleen jotain muuta, olikohan pakastepizzaa. Omituisia otuksia.
Päivä on ollut hyvä.
Minna Mänttäri kirjoittaa omassa blogissaan Onnellisen naisen puuhasteluista ja minäkin koen olevani sellainen
– Onnellinen Nainen.