Nostalgiaa korvissa

Naiseloa kirjoitti korvakoruistaan ja teksti sai minutkin hakemaan hyllystä monisäilön, mihin olen jemistellyt kaikki vanhat kasari- ja ysärikoruni.

Olen oikea isopää-Elli ja naamani on kokoa saunavadin pohja, niin korvakoruni ovat olleet ja tulevat kyllä jatkossakin olemaan suuria, että ne edes jotenkin erottuisivat. Tähän asiaan eivät vuosikymmenet ja muoti  sinällään ole vaikuttaneet, mutta kyllähän ne koruissakin näkyvät.
Sormeiltuani näitä nostalgiakilluttimia, siirsin ihastuksissani muutamat taas arkikäyttöön!

Nämä korvakorut pelittäisivät hyvin vaikka uistimina. Ostettu jostain marketista, saattaa olla jopa 70-luvun puolella, mutta veikkaisin että nipin napin menee vuoteen 1980.
Selkeästi mentiin vielä mustaa kautta.

Nämä salamat ostin muistaakseni provinssista vuonna -80 ja ne roikkuivat korvissani läpi kaikkien kesän festareiden ja ehkä vielä seuraavankin kesänä pääsivät matkaan.

Luusta ja hopeasta (vähän on tummuneet monisäilössä, pitänee kiillottaa) valmistetut n. 9 cm mittaiset korvakorut olen ostanut paikallisesta kultasepänliikkeestä 80-luvun puolivälissä lähtiessäni tapaamaan unelmieni prinssiä Ranskanmaalle. Muistaakseni ihan made in Finland-meininkiä, koska pitihän sitä kotimaata tuoda esille ihan kaikin tavoin.

80-luvun loppupuolella innostuin minäkin klipsikorvakoruista (miksiköhän, kolme paria reikiä kuitenkin korvanlehdistä löytyy?).
Hopeanväriset conet muistaakseni piti hankkiman bileasuun, johon kuului jumalattomilla olkatoppauksilla varustettu kiiltävä, hehkuvan violetti satiinipaita , tietysti patellavyö, tuskin vesirajaa peittävä nahkahame ja ylipolven fuck-me-boots. Oh how I was gorgeous!

Näitä klipsareita pidin paljon töissä, silloiset työpaikat olivat hiukkasen konservatiivisempia kuin mitä nykyään, joten töissä ei ollut ”soveliasta” pitää liian näyttäviä koruja.

Saavumme ysärille ja musta katoaa vaatekomerostani.

Hih, olin ommellut itselleni ja ystävättärelleni kirkkaan punaiset vappumekot (tai ommellut ja ommellut, ryppytuubia sopivan mittainen pätkä ja siihen olkaimet että pysyy päällä…) ja mätsäävät korvakoruthan olivat aivan ehdoton asia! Kirkkaan punaiset Palmrothin piikkarit 12 cm korolla odottivat kenkäkaapissa pääsyä liikenteeseen ja kun nämä ihanuudet löytyivät, niin olemushan oli täydellinen!

Turkoosit emalikilluttimet löysin pitkän etsimisen jälkeen  jostain putiikista Tampereella. Ystäväni oli menossa naimisiin ja hääasuni oli suoraan 60-luvulta: äidilleni joskus tilausommeltu turkoosi pitsimekko ja pitihän siihen saada mätsäävät korvakorut. Lisäksi asuun kuului keltainen pillerirasiahattu harsoineen, kermanväriset pitsihansikkaat ja turkoosit nahkakengät (myös äidin 60-luvun asusteita).

 

En ole koskaan oikein innostunut rimpsuista ja rämpsyistä vaatteissa, mutta nämä romanttishempeät helmikorvakorut veivät sydämeni tyystin.
Tekivät oikein silmäähivelevän kontrastin yhdistettynä nahkamekkoon ja bootseihin :)

Ysärillä päästin myös sisäisen harakkani lentoon. Bling-bling ja kimallus on tämän jälkeen sykähdyttänyt sydäntäni suuresti ja näköjään ikää myöten tilanne vain pahenee :D

Mutta alle muutamat ysärillä ostetut, bling-bling-kaunokaiset. (Joulu tulee, pikkujouluihin täydelliset!) Nämä ovat kuitenkin selkeästi persoonattomampia koruja kuin mitä nuo yllä esitellyt, näistä ei tule mieleen mitään tiettyä asua tai tapahtumaa. Surullista suorastaan!

Last but not least: ihanat oranssisenkupariset suurensuuret renkaat. Liekö muuten myös korvien ”kollageeni” heikentyvää iän myötä, koska näitä pitäisin mielelläni nykyäänkin vaikka joka päivä, mutta tuntuu että korvanlehti venyy suunnattomasti, hahahahahha.

Hmm..joutunen tekemään postauksen myös 2000- ja 2010-luvun korvakoruista, kunhan nyt ensin nautiskelen näistä muistoista perusteellisesti.