Olipa kerran kaalilaatikko

Tein eilen intopiukeana kaalilaatikkoa ja sehän on senverran aikaaviepä operaatio, että silloin kun sitä tekee, niin sitä pitää tehdä SUURI annos. Kaalilaatikkohan tunnetusti vain paranee uudelleen lämmitettäessä!

No.

Olin varustautunut urakkaan huolella:
reilu 4 kg valkokaalia
4 isoa sipulia
kilo naudan jauhelihaa
4 dl puuroriisiä
Lihafondia
suolaa, valkopippuria, pippuria, fenkolia, korianteria...

Koska kaalia ja sipulia oli niin paljon, surauttelin ne siepaleiksi uskollisen Braun-yleiskoneeni raasteterällä, niinkuin aina ennenkin, nopeaa ja vaivatonta on se. Paitsi että KRÄKS sanoi tärkeä osa kesken operaation. Särkyi se katkipoikki ja suruni oli suuri. Onneksi onnettomuus tapahtui vasta aivan loppukaaleilla ja en joutunut rannetta rasitamaan kovinkaan paljon manuaalisella silppuamisella.
Ja sen hajonneen osankin Turjake sai tilattua netistä samoin tein, että uhoamiseni että tämä oli sitten viimeinen kaalilaatikko minkä ikinä teen, loppui alkuunsa.

Kaalit ja sipulit kasareihin kiehahtamaan & hautumaan ja jauheliha pannuun paistumaan, fondin olin keittänyt jo valmiiksi ja leivinuunikin oli valmiina vastaanottamaan työtaakkansa tasaisen lämpöisenä – kaikki meni siis kuin tanssi!

Paitsi että.

suolaa, valkopippuria, pippuria, fenkolia, korianteria

Maustoin kaali-sipulimuhjun ja jauhelihan reippaasti ja vapaalla kädellä, kokkausflow soljui kuin unelma ja olin suorataan tulessa.
Roiskin mausteita ja suolaa mustatuntuu-mitalla ja vaikka minä en yleensä pahemmin maistele ruokia kesken valmistuksen, nyt nappasin suuhuni lusikallisen tarkistaakseni onko suolaa tarpeeksi.

Olipa mielenkiintoinen maku.

(Taustaa: minähän olen järjestänyt keittiön kuiva-ainekaapit niin, että hellan luona olevassa kaapissa ovat ruoanlaiton mausteet, öljyt jne. ja vähän syrjemmällä olevassa kaapissa leivontaan liittyvät tarvikkeet.)

Kaalinhauduttamisen hurmiossa minä siis automaattiohjauksella nappasin suolapurkin ja kaadoin löysällä ranteella suolaa kasareihin ja pannuihin tästä hyllyllä olevasta purkista:

En edes katsonut mitä purkissa lukee, mutta oudon makuelämyksen jälkeen kurkkasin kaappin ja kas: YLEMMÄLLÄ HYLLYLLÄ olikin lähes samanmoinen purkki… Rinnakkain asetettuina ero on aika suuri, MAUSTA puhumattakaan.KUKAAN  perheestä ei tunnustanut laittaneensa vanijasokeria väärään kaappiin vaikka järjestin kuudennen asteen kuulustelun ja olin hyvinkin julmana.
Nauroivat vain kurjat minulle.

No, meidän perheessä syödään siis nyt  hyvinkin modernisti maustettua kaalilaatikkoa ja jos joku nurisee, niin kolautan kauhalla ohimoon.

Nam nam.