Olisiko aika vaihtaa Biologiseen lääkitykseen?
Maananantaiaamuni alkaa visiitillä reumapolille.
Toissa viikolla kävin etukäteen labrassa, jossa minusta valutettiin omakohtainen ennätykseni, 16 putkea verta. En edes tiedä mitä kaikkea kokeilla pitää poissulkea, mutta jokainen liittyy siihen mahdollisuuteen, että aloittaisin biologisen lääkityksen psoriaasikseeni vuoden alusta.
Minullahan on ollut ihopsoriasis 14-vuotiaasta (se puhkesi pintaan kun ihoni paloi muinaisissa solariumlaitteissa ). Ihoni on kukkinut enemmän ja vähemmän vuosien mittaan, pahimmillaan se vei minut osastohoitoon pariksi viikoksi ja parhaimmillaan sitä ei ole edes huomannut. Ihopsoriin olen käyttänyt vain paikallishoitoja ja kortisonia en koskaan. Mutta valohoidot (UVB ja PUVA) ja erilaiset voiteet (salisyylihappovoiteet, D-vitamiinijohdokset ja ditranoli, kalsipotrioli/kalsitriolivoiteet sekä tietysti Perusvoiteet) ovat tulleet tutuiksi.
Vuonna 2006 minulla todettin psoriaattinen artriitti ja vuosia milloin kasvukivuiksi, yliliikkuviksi niveliksi tai suorastaan luulotaudiksi kuitatut kivut, rajoitteet ja kolotukset selittyivät. Suuri kiitos uudelle hammaslääkärilleni, joka puuskahti ettei minulla mitään purentavikaa ole ja lähetti röntgenkuviin joista sitten alkoikin isompi koeruljanssi ennen lopullista diagnoosia.
Samana vuonna aloitin Metotrexatin syömisen. Alkuun kärsin järkyttävästä päänsärystä ja pahoinvoinnista, mutta sivuoireet haaltuivat kun lääkepitoisuus veressäni asettui kohdilleen. Olin kuin uusi ihminen! Jaksoin, pystyin ja kykenin taas!
Valitettavasti tablettimuotoinen metotrexaatti pisti suolistoni solmuun ja verille, joten pistoshoitoon siirryttiin pari vuotta sitten.
Samoihin aikoihin pistoshoitoon siirtyessä alkoi tulla selväksi, ettei metotrexaatti enää toimi niinkuin ennen. Aloin taas olla väsynyt ja rajoitteita yhteen sun toiseen puuhasteluun ilmestyi. Pääsy ilmastohoitokurssille Kanarialle ja omakustanteiset etelänmatkat vetreyttivät rankaa kuitenkin sen verran, etten lääkärin esittämästä biologisesta lääkityksestä heti innostunut.
Jotenkin pelotti, että jos viisikymppisenä otan käyttöön sen ”viimeisen oljenkorren” mitä lääkitykseen tulee, niin mitä sitten kun/jos senkin vaikutus katoaa?
Ja biologisten lääkkeiden sivuvaikutuslistojen lukeminen sai myös pelkäämään, että entä jos ”pienen kolotuksen ja jäykyyden” häviämisen vastapainoksi sairastun syöpään tai saan jonkun muista kammottavista sivuvaikutuksista?
Tammikuisessa ilmastokuntoutuksessa kuulemani Taras Klimenkon luento ja suorat vastaukset hölmöihinkin kysymyksiin avasi silmäni ja päätin aloittaa mörkönä pitämäni biologisen lääkityksen.
Kysyin Tarakselta mm. tuota mielessäni pyörinyttä asiaa: eikö ole parempi sinnitellä mahdollisimman pitkään ennen biologista, että on sitten mihin siirtyä oikeasti vanhana? Hänen vastauksensa oli varsin suora: ”Kärsimyksestä ei kenellekään laiteta kruunua päähän. Mutta jos haluat mieluumin kärvistellä niin…” .
Klimenko totesi myös, kuinka tuolla siirtämisellä ei käytännössä välttämättä mitään lisäaikaa edes kerry. Jos nivelpsorini on nyt siinä vaiheessa, että esim. lääke A, nyt aloitettaessa, kohentaisi vointiani seuraavat viisi vuotta, niin mikäli aloittaisin sen vasta 3 vuoden päästä saisinkin kohennusta toimintoihini vain kaksi vuotta.
Hän mainitsi myös tietämäni kliseen, että lääketiede kehittyy koko ajan, se mitä on tarjolla viiden vuoden päästä voi olla taas jotain uutta! Biologisia lääkkeitä on tulossa markkinoille lisää, joten en todellisuudessa tipahda tyhjän päälle kun mahdollisesti aloittamani lääkkeen teho alkaa heiketä.
Joten tässä sitä ollaan. Huomenna kuulen olenko sopiva aloittamaan uuden lääkityksen lääkärin mielestä ja mikäli näin on, täytämme hakemuksen Kelalle ja Kelan positiivisen päätöksen jälkeen pääsen aloittamaan.
Kelalta pitää saada hyväksyntä, koska biologiset lääkkeet ovat t o d e l l a kalliita, vuosikustannukset ovat 10 000 – 20 000 euroa/vuosi. Jo ensimmäinen pistos ylittää vuosiomavastuuni, joka lienee reilut 600 euroa ensi vuonna.
Se mitä lääkettä alan käyttää jos alan, onkin tässä vaiheessa pimeän peitossa. Siitä kuulen varmaan huomenna.