Omituisia ihoreaktioita
Viikonloppuna mökkikunnassa oli kaunis ilma ja vietin aikaa pitkälti kuisteilla siirtyen auringon mukaan, aamupäivä järven puolella ja iltapäivällä etukuistin paahteessa. Aurinkosuojaa levittelin iholle hartaudella tottakai, en todellakaan halua ihoani polttaa, mutta lauantai-iltana huomasin yllätyksekseni aurinkoihottumaa käsivarsissani.
Aurinkoallergia
Lapsuudessa ja esiteini-iässä kärsin aurinkoallergiasta elämää hankaloittavalla tasolla. Kuljin pitkähihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissa pitkin ”varjoisia kujia”, mutta joka kevät ja alkukesä se tapahtui: peityin ihottumalla ja kuume nousi pahimmillaan neljäänkymmeneen. Allergialääkkeitä popsimalla ja varovasti itseäni altistamalla vaiva asettui teini-ikään päästessäni sille tasolle, että saatoin istuskella auringossakin ja jopa kulkea t-paita päälläni kesäisin
Aikuisikään päästyäni aurinko sotki elimistöni vain superaltistukselle asettuessani ja silloinkin varsin pienimuotoisena.
Mutta mitäs sitten tapahtuikaan?
Sunnuntai-aamuna nostin pihalle siirtyessäni suojakerrointa vielä korkeammaksi ja istahdin kahdeksan aikoihin aamupalalle/kirjan lukuun kuistille, missä sitten vierähti reilu tunti…aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, laineet liplattivat rantaan ja linnut lauloivat.
Ja yht´äkkiä jalkani näyttivät siltä kuin olisin tanssinut ripaskaa nokkospuskissa.
Eikun epäoikeudenmukaista kohtaloa nuristen sisätiloihin ja pitkähihaista ja -lahkeista päälle. Ihme kyllä ihottuma ei vaatinut raapimaan, kutinaa ei ollut ollenkaan.
Illalla riisuin sitten farkut jalasta ja suustani pääsi jolahdus nähdessäni sääreni. Ihoni oli kyllä sileä, mutta näytti siltä kuin ihohuokosista olisi veri yrittänyt tulla lävitse! Koivet näyttivät suorastaan törkeälle.
Mutta mitäpä sitä yömyöhällä tekemään – ei ollut kuumetta (no se biologinen…) eikä olo ollut mitenkään erityisen huono, niin otin vain ekstra allergialääkkeen ja ryömin sänkyyn unille.
Aamun valossa koivet eivät olleet yhtään sen kauniimmat, kasvoja poltteli ja käsivarsissakin hiukan lehahteli lämpö ja ihottuma, joten päädyin chattamaan digihoitajan kanssa, joka nähtyään laittamani kuvat siirsikin minut sujuvasti
digilääkärille. Joka puolestaan kuvan nähtyään totesi, että oho, onpas ärhäkkä dermatiitti ja kirjoitti tujumpaa allergialääkettä sekä kortisonivoiteen.
Nyt sitten napsin 20mg allergiatabuja ja rasvailen ihoa kortisonilla. Ei ole iho muuttunut paremmaksi, mutta ei pahemmaksikaan, joten mikäs tässä säihkysääreillessä.
Onneksi sataa vettä (pilipili pom) niin ei tarvitse testata, josko tämä ihanuus auringosta johtuu – puutarha kun lurittelee Seireeninlaulujaan minkä ehtii enkä minä voisi niitä vastustaa jos päivä paistaisi!
