Rebekka Serle: Unelmien illallinen

”He istuvat pyöreässä pöydässä aivan keskellä ravintolaa. Audrey istuu kasvot ovea kohti, professori Condrad on hänen oikealla ja Robert vasemmalla puolellaan. Robertin toisella puolella istuu Tobias, ja Jessica taas on Tobiaksen vasemmalla puolella, ja Tobiaksen ja ja Jessican välissä on minun tyhjä tuolini”

Sabrina saapuu perinteiselle syntymäpäiväillalliselle parhaan ystävänsä Jessican kanssa, mutta  kohtaakin  yllättävän pöytäseurueen tullessaan juhlimaan 30-vuotispäiväänsä. Pöydän ympärillä istuvat Jessican lisäksi Tobias, hänen elämänsä rakkaus, silti exä, Robert, hänen isänsä, joka jätti perheensä kun Sabrina oli pieni, opiskeluvuosien professori Conrad ja Audrey Hepburn.

Kun naksautin päästäni kytkimen asentoon  maaginen realismi, pääsin yli ihmetyksestäni sen suhteen, että paikalla olijoista tunnetusti kuolleita olivat ainakin Robert ja tietenkin Audrey Hepburn ja saatoin uppoutua tarinaan, joka veikin sitten mukanaan monenlaisiin tunteisiin ja ajatuksiin.

Illallisen etenemisen ja pöytäkeskustelujen kanssa vuorotellen kerrotaan Sabrinan ja Tobiaksen rakkaustarina. Sivussa kulkee myös Sabrinan ja Jessican yhteinen elämäntaival, jonka opiskelukaudelta illan seuralaiskattauksen koonnut listakin juontuu. Mutta miksi juuri nämä ihmiset ja mikä on illan tarkoitus?

Kipeitä asioita, kauniita asioita, unohdettuja asioita, asioita joita ei ole edes itselleen tunnustettu, haaveita, unelmia, pettymyksiä ja toiveita. Lopulta ymmärystä, anteeksiantoa ja irtipäästämistä.Kaunis tarina.

(Kirja saatu Otavalta)
*****
Rebekka Serle: Unelmien illallinen (The Dinner List)
Suomentaja: Päivi Pouttu-Delière
283 sivua

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Hartsiaskartelun horjuvat ensitestailut

Sain tyttäreltäni joululahjaksi pakkauksen epoksihartsia ja muutaman silikonimuotin – hyvin tuntee tyär äitinsä innostuksen uusiin ja testaamattomiin käsilläväkertämisjuttuihin!

Jahka joulupörinät olivat jo hiukkasen asettuneet ja maltoin istahtaa tutkailemaan lahjaani tarkemmin, olikin samointein pakko vetää hanskat käsiin ja  tehdä ensimmäiset testivalut.

Pengottiin tyttären kanssa yhtä askartelulaatikoistani ja mietittiin, millä testaisimme hartsivalun ominaisuuksia ja löytyihän sieltä vaikka mitä: helmiä, hakaneuloja, verkkoja ja blingblingiä valikoitui pöydälle päätymään muottien koristuksiksi.

Hartsia käsitellessä on hyvä suojata pöytä ja käyttää käsineitä, suojalasejakin suositeltiin ohjeessa, mutta minä tyydyin omiin silmälaseihini, koska minähän olen huolellinen ja tarkka enkä roisku myrkkyjä minne sattuu!
Ähäkutti! Ajattelit varmaan kursivoinnista, että eukko sotki jokapaikan ja pilasi silmälasinsakin siinä säheltäessään, mutta enpäs!

Epoksihartsi, kuten jo epoksi-nimestä voi päätelläkin,  sotketaan kahdesta nesteestä suhteessa resiini 2 ja kovetin 1, eli testieräni tein piskuisessa muovimitassa 10ml resiiniä ja viisi ml kovetinta. Puutikulla hämmensin pari-kolme minuuttia nestettä varmistaakseni tasaisen hartsimassan, jos litku jää huonosti sekoitetuksi, ei se kovetu tasaisesti ja homma menee mönkään.

Koska en ole ikinä ennen tehnyt hartsista mitään, päädyin kokeilemaan muoteissa kolmea toimintatapaa.
1) kaadoin resiiniä muotin täyteen ja pudottelin siihen juttuja
2) kaadoin resiiniä muotin puolilleen ja pudottelin siihen juttuja
3) kaadoin resiiniä muotin pohjalle hiukan ja jätin jähmettymään lisätäkseni juttuja sen kovetuttua kuutisen tuntia

Seuraavana päivänä tarkastellessani tilannetta huomasin vaihtoehdon 1 olevan huono, ainakin jos käytti pienenpieniä lasihelmiä – ne nimittäin upposivat totaalisesti hartsiin ja olivat jotenkin möykkymäisiä.
Vaihtoehto 2 vaikutti toimivan paremmin – tosin olin asetellut helmiä keveämpiä koristeita hartsin päälle, joten ne eivät lytästyneet muotin pohjalle
3) kovettuneen pohjan päälle oli helppo laittaa koristeita, tosin osin täytetty pohja verotti koristeen paksuutta.

Jahka muotti oli täytetty, asetin sen tasaiselle alustalle muovikuvun alle kovettumaan (24h). Muovikupu siksi, ettei kovettuvan hartsin pintaan tarttuisi pölyä (vaikka eihän meillä IKINÄ ole pölyä!).

Seuraavana päivänä muljautettuani kovettuneet hartsikuviot muotista ulos, irtosivat muuten todella helposti, pääsin ihailemaan kätösteni tuotteita lähempää. Ja ai että niistä tuli hienoja!
Vaikka niistä näkeekin, että harjoittelukappaleita ovat, niin ainakin itse pystyn sieluni silmin näkemään kuinka hienoja tuotoksia voinkaan aikaan saada! Ensi kesänä pitää kerätä luonnosta kaikkea kaunista kuivamaan ja tehdä niistä koruja sun muita juttuja ainakin. Kevään aikana testailen hartsihautaa kaikelle sopivankokoiselle mitä kotoa löytyy ja erilaisia korupohjia pitänee tilata netistä (kävin eilen paikallisessa käsityökaupassa eikä mieluisia sattunut silmiin).

Haluan myös kokeilla hartsin värjäämistä, värjätystä hartsista saisi upeita noppakuutioita! Ja sitten haluan…ja ehkä vielä..ja voisihan sitä..

Puheenaiheet Oma elämä DIY