Joulukukat kasvamaan!

Ensimmäiset lumihiutaleet hiipivät alas harmaalta taivaalta ja tervehdin niitä ilolla. Rakastan syksyä, mutta joulun odotus ilman lunta on kyllä kuin lihapiirakka ilman kahta nakkia ja kaikkia mausteita.
Ja vaikka nämä ensimmäiset valkoiset hahtuvat sulavat melkein ennenkuin maahan asti ehtivät, on se merkki sille, että nyt on aika pistää joulukukat ”tulille”.

Sain ystävältäni syyskuussa synttärilahjaksi hyasintin sipuleita ja yhden muhkean Ritarinkukan sipulin, joiden täsmäkukkimisen varmistaminen jouluksi on kyllä aikamoista arpapeliä ainakin näin ensikertalaiselle. Toisaalta eipähän se niin nokonuukaa ole milloin ne kukintansa avaavat, joulua kohti mennään ja pääasia että kukkivat!

Jos halajat kukittaa itse jouluksi hyasintin, ole tarkkana sipuleita ostaessasi, että varmasti saat sisällä kukitettavia yksilöitä, lopputulos on varmemmin odotetunlainen 😉

Hyasintti tykkää hiekkamullasta tai vaihtoehtoisesti vesi-istutuksesta. Multaan istutettaessa jätä pinnalle n. kolmasosa ja vesimaljassa huolehdi että vain juuristo koskee veteen, muuten möllykkä ottaa ja mätänee. Tuoksuuhan se toki silloinkin, mutta ei ehkä niin viehättävälle…

Ruukutusen jälkeen säilytä istutusta pimeässä ja viileässä, kun vihreää näkyy viitisen senttiä voit nostaa kasvin valoon ja lämpöön. ÄLÄ kastele liikaa!!
Istutuksesta kukintaan menee about puolitoista-kaksi kuukautta.

Toinen joulun kaunotar on tietysti Amaryllis. Myös amaryllis tykkää hiekkapitoisesta mullasta. Se tykkää myös ahtaahkosta ruukusta ja käytännön osoittamana myös TUKEVA ruukku on tarpeen, ettei se kaatuile suurten kukintojensa painosta!

Sipuli on hyvä istuttaa jämäkästi ja kannattaa tiivistää multa kunnolla sipulin ympärille. Näkyviin pitäisi jättää sipulista n. puolet.
Istutuksen yhteydessä kastele multa hyvin ja aseta ruukku huoneenlämpöön, valoisalle paikalle. Kasvun ja kukinnan aikana kastelun tulee olla maltillista, ettei varsi kasvi kilometrin korkuiseksi tai sipuli mätäne.
Istutuksesta kukintaan kuluu aikaa puolitoista- kaksi kuukautta.

Koti Sisustus DIY Tapahtumat ja juhlat

Mukaansatempaavat äänikirjat

Äänikirjat ovat olleet unikaverinani jo tovin. Sain aivojen oravanpyörän asettumaan kun illalla kuuntelin jotain hömppää hetken uniajastimen kanssa. Yhden kirjan kuuntelemiseen meni kylläkin pitkähkö aika, koska aivan kaikki kuulemani ei seuraavana iltana ollut täysin kirkkaana päässäni ja jouduin kelaamaan taaksepäin päästäkseni kohtaan, jonka muistin kuulleeni aiemmin.
Toki yritin valikoda unikirjaksi sellaisia opuksia, joiden tarina ei kadottanut punaista lankaansa, jos en nyt jokaista ”sivua” kuunnellut tai muistanut herätessäni kuulleeni, mutta mieluusti juonessa mukana pysyin kuitenkin.

Viime aikoina äänikirjojen kuunteleminen on muuttunut varsin mielenkiintoiseksi touhuksi.

Imagine this:
Tuuppaan airpodsit korviin illalla, kömmin peiton alle ja napsautan kirjan kuulumaan, uppoan juoneen ja alan vähitellen vajota herkulliseen horrokseen ennen syvempään uneen vaipumista.

PAM

Olen yht´äkkiä tarinassa mukana
– vänkään illallispöydässä päähenkilön kanssa jostain asiasta, joka ei minulle kuulu laisinkaan
– yritän parhaani mukaan selittää jossain kokouksessa, että älkää nyt hyvät ääliöt näin tehkö, kun pitää tehdä näin.
– tarjoudun tapetoimaan ja maalaamaan päähenkilön asunnon.
–  toimin päähenkilön lapsenvahtina
– yritän saada ihmisiä ymmärtämään mikä on kännykkä, joka minulla on ollut laukussani
TAI  yhtenä aamuna varastin jopa hevosen sankarin tallista!

Yleensä herään sitten näihin tilanteisiin, kun unessa haukun itseäni siitä, että mitä ihmettä sinä änkeät kirjoihin ja tarinoihin joihin et kuulu millään tavalla?!

Arvatkaapa vaan olenko hyvin levännyt ja pirteä?

Pitänee luopua äänikirjoista nukkumaan mennessä.

 

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Höpsöä