Pikaherkku keliaakikkovieraalle

Perheenjäseniltäni ja lähisuvusta löytyy laaja kirjo erilaisia allergioita ja olen aina inhonnut niitä tilanteita, kun juhlissa on tarjolla sen seitsemää sorttia, mutta näille ruokarajoitteisille on katettu johonkin pöydän kulmalle suurinpiirtein Moilasen gluteenittomia pakastemuffineja ja riisikakkuja kurkkuviipaleilla.

Kun sitten aikoinaan koko meidän perheen allergiakirjo selvisi koko laajuudessaan, päätin että meidän  juhlissamme tarjoomukset tulevat olemaan  sellaisia, että pitää olla jo aikamoisen erikoiset rajoitteet, ettei pöydässä esillä olevia eväitä saata syödä.

Vaikka varoitetaankin, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, niin uskallan uhota olevani aikamoinen Ässä näissä erikoisruokavaliojutuissa ja joskus tyttären kanssa  jopa haaveilimme yhteisen kirjakahvilan perustamisesta. Olen saanut  kuitenkin seurata  useampaakin yrittäjäperheen eloa ja se, kaikesta antoisuudestaan huolimatta ole sellaista elämää, mitä itse haluaisin elää.

Niinpä olenkin nautiskellut haasteista vain kotioloissa ja pitänyt huolen siitä, että rippijuhlissa, ylppäreissä, valmistujaisjuhlissa ja synttäreillä ovat esiin katetut herkut olleet luontaisesti gluteenittomia ja maidottomia, jopa hyvin tarkalla suolarajoitteellakin tehtyjä, koska kummipojalla on sairaus jossa suolanmäärä on tiukasti rajoitettu.  Tarjottavissa ei myöskään ole ollut pähkinöitä, auringonkukan siemeniä, selleriä, maustepippuria, kanelia, sinapinsiemeniä,oreganoa,  ei raakaa tomaattia, omenaa, kiwiä, banaania jne jne jne.
Kaikesta tästä huolimatta kukaan ei-rajoitteisista vieraista ole edes tajunnut syövänsä erikoisruokavalion mukaisia herkkuja. HAH!

Mutta joo, monta kappaletta höpihöpihöpinää, kun tarkoitus oli esitellä sunnuntaina pikakehittämäni tarjottava, kun yllärinä ilmenikin mahdollisuus että kahville tulisi muutama ruokarajoitettukin.
Tässä se taas nähtiin, että sen kerran kun heittäytyy rentoilemaan, niin kiirehän siinä sitten iskee!

Olin leiponut puolukkapiirakan ja feta-purjopiiraan tavallisten jauhojen kanssa, joten gluteenitonta tarjottavaa piti saada nopeasti tehtyä ja päädyin kokoamaan moderoidun ”Trifflen”:

Morttelilla jauhoin gluteenittomia digestivekeksejä murskaksi  ja sulatin laktoositonta voita sekaan – tämän keksipohjan taputtelin söpön lasin pohjalle.
Samalla tein tuosta vaniliinikreemijauheesta (maidoton) kreemin tekeytymään.Keksipohjan päälle asettelin mansikoita ja lusikoin vaniljakreemiä (maidoton) päälle. Seuraavaksi kerros mustikoita ja taas satsi kreemiä. 

Ylimmäisen kreemikerroksen päälle ripottelin koristeeksi muutaman karkkinapin (pähkinätön, laktoositon) ja voilà – kaunis ja herkullinen annos on valmis tarjottavaksi!

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Tapahtumat ja juhlat

Iloista ikääntymistä, synttäriviikko aluillaan.

Minulla on synttärit tällä viikolla!
Ja voi kuinka mie rakastankaan synttäreitä.

Leivoin lauantaina puolukkapiirakkaa ja feta-purjopiirakkaa ja kutsuin suvun ”vanhukset” sunnuntaina kahvittelemaan – viime vuonna ei synttärikahveja yhdessä nautittukaan, joten olipas mukava istua pitkästä aikaa saman pöydän ääressä.
Molemmat piirakat maistuivat niin omalle väelle  kuin vieraillekin, eikä niistä jäänyt kuin muruset tarjoilulautasille.

Vaikka vanha sanonta kieltää, ettei naiselta saa koskaan kysyä ikää ja toinen mainitsee, että 25 vuotta täytettyään nainen ei siitä enää ikäänny, ovat nämä molemmat sanonnat minusta ihan täyttä sontaa.
Jokainen meistä ikääntyy ja numeroissahan ne ikävuodet lasketaan, kun muutakaan tapaa ei ole vielä keksitty. Ja aika surkuhupaisaa on tekopirteästi toivotetut 25-v. onnittelut eläkevuosiaan viettävälle naisoletetulle.
Tuollaisella ”vitsailulla” vai korostetaan sitä ajattelutapaa, ettei nainen saisi ikääntyä vaan hänen tulisi säilyä Forever young (Who wants to be?).

Mie en ole ikinä  osannut kriiseillä kertyvien vuosien kanssa vaan riemulla kompuroinut kohti jokaista uutta ikävuotta – ikääntyminen on ILOINEN asia ja sitä ilosanomaa olen kyllä kailottanut myös ympäriinsä milloin positiivisemmalla, milloin negatiivisemmalla vastaanotolla.
Aina kun on mahdollista kerron myös todelliset vuoteni ääneen ja olen vielä ylpeästi juuri sen ikäinen kuin olen:
tänään olen 57 mutta keskiviikkona täytän 58.

Yhtenä päivänä peilistä katsoo vastaan arkinen toimistotäti, toisena tyrmäävän upea, kuuma pakkaus, kolmantena ärtsy anarkisti, neljäntenä räjähtänyt ruppana ja muina päivinä kaikkea tuolta väliltä.
Ja tuo peilikuvien skaala on ollut samanlainen riippumatta siitä onko elettyjä vuosia ollut 15, 25, 45 tai 57.

En yritä olla vuosiani nuorempi enkä vanhempi (joskus teininä kyllä varmaan yritin tuota vanhempaa ainakin joskus…)  mutta olen oikeasti sitä mieltä, että tässä ja nyt on juuri oikea ikä elää ja olla.
Tässä ja nyt.
Täysillä.

Puheenaiheet Oma elämä Tapahtumat ja juhlat