Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä (The Last Anniversary, 2007)
Käännös: Helene Bützow
Wsoy, 2021

Ex-poikaystävä (Sophie jätti Thomasin juuri kun mies oli valmistautunut kosimaan 15K arvoisella timanttisormuksella Fidjin matkan aikana) ottaa yllättäen Sophieen ja kertoo että hänen Connie-tätinsä oli kuollut ja jättänyt jotain perinnöksi myös Sophielle.
Yllätysten yllätyksenä perintö on  Connien talo suvun asuttamalla Scribbly Gum Islandilla, johon Sophie Thomasin kanssa seurustellessaan oli rakastunut sydänjuuriaan myöten.
Perinnön päätyminen Sophielle ei tietenkään ole kaikkien suvun jäsenten mieleen, mutta hän solahtaa kuitenkin saaren elämään sujuvasti kiitos varsinkin iäkkäiden sukumatriarkkojen Rose ja Enigma. Saari on jonkinlainen turistinähtävyys, kiitos Vauva Munron-tapauksen (en paljasta tässä mikä se on) ja suku hyödyntää tapausta Scribbly Gum Island Enterprisen kautta ylläpitäen museota, kahvilaa ja isännöiden suurta ”Vuosipäivää”.
Salaisuuksia on suuntaan ja toiseen, elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta lopussa tietenkin kaikki on hyvin.
Hyvin kirjoittettu, koukuttava viihdekirja, kesän parhaimmistoa.

Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut
Lukija Jukka Pitkänen
WSOY, 2021

Todettakoon alkuun että olen Pete Suhosen fani.
Muuttolintumaiset naiset ei kuitenkaan lähtenyt lentoon jostain syystä. Aluksi mietin että tarinan päähenkilö Mikael on tarkoituksellisesti niin kliseinen hahmo: auktoriteettejä kunnioittamaton, yksinäinen kulkija ja naistenmies. Mutta kyllä Mikael taitaa olla ihan ilman pilkettä silmäkulmassa luotu tyyppi.
Tarina sinällään on viihdyttävä: kirjalilijaksi halajava Mikael on toimittaja joka kansalliskirjailija Julius Ukkosta haastattelemaan mennessään löytää miehen surmattuna ja päättää etsiä idolinsa tappajan.
Ja sitten sattuu ja tapahtuu. Erityismaininnan annan tapahtumien sijoittumisesta 2000-luvun alkuun, nostalgiatrippeily on aina kivaa!
Minä tein ehkä virheen kun kuuntelin kirjan lukemisen sijasta – niin hyvä lukija kuin Jukka Pitkänen onkin, muutti hän Mikael Kokkosen elämän Vareksen elämäksi. Minun piti muistuttaa itselleni koko ajan, että ei, tämä ei ole Vares-dekkari.

Anna-Leena Härkönen: Mikkihiirihelvetti ja muita
Otava, 2013
Lukija Kaija Kärkinen

Kaivoin ”vanhan” Härkösen pihahommiin korviini ja jos on jäänyt lukematta/kuuntelematta, niin suosittelen!

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita Punjabilaisille leskille (Erotic Stories for Punjabi Widows 2017)
Kääntäjä:Inka Parpola
Sitruuna-kustannus, 2021

Ihanan virkistävä, erilainen kirja! Eroottisia tarinoitakin tarinasta löytyy, mutta itselleni nousi pääosaan mahdollisuus kurkata Intialaisen kulttuurin ja uskonnon kuorruttamaan Southallin sikhiyhteisöön  Lontoon lähiössä.
Yliopisto drop-out Nikki, liberaalin sikhiperheen tytär luulee päässeensä ohjaajaksi kirjoittajaryhmään, mutta todellisuudessa hänen ryhmänsä koostuu lukutaidottomista punjabilaisista leskistä. Kun Nikkin ystävälleen ostama eroottisten tarinoiden kirja päätyy leskien käsiin, kääntyykin aakkosten opiskelu yllättäen leskien tarinoihin, joissa yhdistyvät Kama Sutra ja Temptation Island. Ylöskirjoitetut tarinat päätyvät kiertämään yhteisöä ja ongelmiakin asiasta seuraa…
Kirja on monitasoinen ja pistää miettimään niin naisen asemaa kuin kulttuurellisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia lakeja, silti tarina on hauska ja sydämellinen.

Niina Mero:Juhannusmorsian
Gummerus 2021

Liekö juhannusviikko ollut minulla henkisesti nihkeä, kun tämä Juhannusmorsian tuntui niin ”ohkaiselta” tarinalta, vaikka rakkautta, yllättäviä käänteitä ja sujuvaa tekstiä sivuilta saikin nauttia.

Anna Jansson: Kesäyön painajainen (Sommarnatt)
Kääntäjä: Aino Ahonen
Gummerus, 2021

Olen jo kauan halunnut matkustaa Visbyn saarelle, mutta se taitaa olla niin vaarallinen paikka, ainakin jos Maria Wern-sarjaa on uskominen, että parempi pysyä Susirajalla! Kesäyön painajainen on kuitenkin viihdyttävä välipala Maria Wern-faneille.

Clare Mackintosh: Panttivanki (Hostage)
Kääntäjä: Marja Luoma
Gummerus, 2021

Kesäkuun suurin kirjanautinto – ei kuitenkaan suositella lentopelkoisille!

Mina on saanut vaihdettua itselleen työvuoron World Airlinesin 20 tunnin Lontoo-Sydney neitsytlennolle. Osasyynä lähtöön on parisuhdeongelmat puoliso Adamin kanssa. Minalla ja Adamilla on 5-vuotias adoptiotytär Sophia, jonka elämän alkutaival ennen adoptiota on ollut karu ja sen seurauksena tyttö kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, eikä hän ole ollut ”helppo lapsi”, vanhemmilleen kuitenkin äärettömän rakas.
Ja tällä rakkaudella kirjassa pelataankin julmasti.
Koneen matkustamossa mukana olevat ilmastoaktivistit tarvitsevat lentohenkilöstön apua toteuttaakseen oman ”ekotekonsa” ja he ovat valinneet uhrikseen Minan, joka joutuu tekemään vaikean valinnan taatakseen lapsensa turvallisuuden (kirjaimellisesti Sophien valinta, tiedätkö kirjan/leffan?).
Mitä lennolla/kotona/lennon jälkeen tapahtuu, kannattaa lukea/kuunnella kirjasta, en  halua pilata kokemusta kertomalla juonesta liikaa.
Psykologisten trillereiden kärkikaartia tämäkin Mackintoshin kirja.

Sally Thorne: Toinen ensivaikutelma (Second first impressions)
Kääntäjä: Pirjo Lintuniemi
HarperCollins, 2021

Niin hyvin kirjoitettua hömppää että hyrisyttää.
25-vuotias Ruthie työskentelee senioritalossa ja haaveilee työstään suurinpiirtein eläkevirkaa itselleenkin. Kun senioritalon ostaneen sijoitusyhtiön pomon pojalle pitää keksiä jotain työtä, ”kostaa” Ruthie herkullisen komistuksen ensikohtaamisella heittämän mummokommentoinnin ”viskaamalla nuorukaisen susille” – sudet ovat tässä tapauksessa Parlonin ysikymppiset sisarukset, joiden kynsissä aiemmat apupojat ovat kestäneet maksimissaan pari viikkoa.
Samalla pitäisi uusi omistaja saada vakuuttuneeksi siitä,ettei senioritaloja kannattaisi jyrätä maantasalle, harvinaisista kilpikonnista puhumattakaan.
Ja siinä sivussa ”Mummo-Ruthienkin” luonto alkaa vetää puuhun niinkuin tikanpojalla ja omistajan poika on haaveiden kohteena.
Nasakkaa tekstiä, romantiikkaa ja huumoria.
Kesäkirjojen parhautta!

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava, 2021

Kenraaliharjoituksen aiheuttaman pienen pettymyksen jälkeen riemuni oli lähes rajaton kun luin Rikospaikat ensimmäiset kappaleet.

En ole veistä työntänyt keneenkään (no haarukalla taisin  parikymppisenä PMS-raivossa tuikata..), mutta Irinan maailmaan oli jotenkin helppo hypätä matkaan. Puhutaan flow-tilasta kun kirjoittaminen rullaa kuin unelma, mutta minä olin lukemisen flow´ssa Rikospaikkaan upotessani.

Kiitos Anna-Leena mahtavasta kirjasta!