T. täytti eilen kuusikymmentä vuotta. Hän ei tykkää suurista juhlista eikä hippaloista saatikka pippaloista, mutta ilahtuu kuitenkin huomioimisesta ja kahvittelusta pienellä porukalla.

Niinpä aamu alkoi perinteisesti laulun kera vuoteeseen tarjoillulla aamiaisella ja superherkullisella Tiramisulla, mikä juniori oli valmistanut edellisenä iltana.

T. on hypervaikea lahjottava, koska yleensä ehtii hankkia itse itselleen kaiken tarvitsemansa ja muutenkin hänen makunsa ja mielihalunsa ovat sitä luokkaa, ettei niitä  opintosihteerin 80-prosenttisella palkalla hankita.
MUTTA!

Kuuskymppisillä pääsin yllättämään hänet sellaisilla lahjoilla, ettei hän osannut edes KUVITELLA sellaisia saavansa. Ai että sitä tyytyväisyyden hyrinää, mitä päästelin jo pari kuukautta ennen varsinaista H-hetkeä, kun lahjat odottivat kaapin piiloissa antamistaan.

Hän pitää viineistä ja minä en niiden hankintaan pahemmin osallistu, nautin vain, koska itse ostaisin pihiyttäni kyykkyviiniä, kun T. taas valitsee juomat reilusti ylempää. Ja onhan ne aina tosi hyviä, en sitä kiellä!
Nyt kuitenkin päätin repäistä ja läksin etsimään netistä viiniä vuosikertaa 1964. Ja löysinkin sellaisen jopa aivan inhimilliseen hintaankin!
Viini toimitettiin tosi nopeasti kotiovelle asti huolellisesti pakattuna ja kun kurkistin että pullo varmasti on ehjä sain todeta sen mielihyväkseni ainakin  ”ikääntyneen näköiseksi”.

Niinkuin useampaan otteeseen on tullut ilmi, olen minä kotikielessä Kotka ja T:n nikki on taas Shark, joten tähän nikkiin liittyen tilasin viinin kaveriksi Saksasta kaksi hienoa viinilasia, joiden pohjalle on  puhallettu/valettu sulavalinjainen hai 🙂

Voi sitä tyytyväisyyttäni kun synttärisankari pakettinsa avasi! Kerrankin onnistuin hankkimaan jotain sellaista, mikä loksautti herran leuan rintaan asti ihmetyksestä!

Sinälläänhän tuollaisen viinin ostaminen on täysin venäläistä rulettia, ei minulla ollut tietoa onko viini säilytetty koko ikänsä oikein ja onko se alkujaankaan ollut niin hyvää, että säilytystä on tarkoitettu kestämään.

Jännityksen väreillessä avasimme pullon illalla. Sinetin poistettuamme näytti korkki olevan ok ja korkkiruuvi upposi siihen normaaliin tapaan. Ulosvedettäessä piti toimia hitaasti ja varoen, koska korkki tuntui hieman antavan periksi, mutta ilman rikkoutumista saimme sen ulos pullonsuusta. Korkki näytti ja tuoksui hyvälle.
Dekantoimme viinin ja annoimme sen hetken hengittää vielä lisää ennenkuin kaadoimme laseihin ja maistoimme.

JA SE OLI HYVÄÄ!

Once in a Lifetime – kokemus, luulenpa. Tai jos voittaisi Eurojackpotissa muutaman kymmenen miljoonaa, voisi ehkä maistella näitä iäkkäämpiä vuosikertajuomia enemmänkin 😀

Mulla on nyt kuuskymppinen mies, joka on marinoitu kuuskymppisellä viinillä.
Joojoorakastansua.