Miten niin pieni asia kuin varpaankynsien lakkaaminen piristääkin mieltä?

Tuijottelin vinkuraisia varpaitani ja kärsineen näköisiä kynsiäni ja mietin miten ne ovat koko pitkän talven saaneet olla sukkien peittäminä ilman sen isompaa huolenpitoa kuin leikkaus ja ohennus siinä vaiheessa kun sukat ovat
alkaneet hiutua turhan nopeasti rikki.

Mutta nyt on siirretty kellot kesäaikaan ja aurinkokin paistelee siihen malliin, että kevät keikkuen tulevi (tai sitten ei ihan vielä). Ja sehän tarkoittaa sitä, että väriä pitää saada nakuvarpaita kirkastamaan!
Kynsilakkalaatikko esiin ja tutkimaan mitkä värit juuri tänään tuntuvat oikeilta kynsiin siveltäviksi.

Eipä kauaa tarvinnut arpoa kun riviin järjestyivät nämä kestosuosikit: Oranssi, sininen, vihreä, keltainen ja neonminttu.

Mörkö-kissa, joka on tämän viikon ilonamme täällä ei tykännyt ollenkaan kynsilakan tuoksusta vaan tyrmistyneenä minua mulkaistuaan poistui häntä pystyssä toiseen huoneeseen!

TADAM!

Sulaisipa lumet pian pois ja pääsisi nakuvarpain tai edes sandaaleissa tepastelemaan kaduille ja kujille.

Eläköön se pieni turhamaisuus, mikä sielussani lymyää.