Aurinko herätti askartelukärpäsen.
Aurinko häikäisee silmiä ja pistää nenänpään kipristelemään. Kaipaan jotain, millä kevät konkretisoituisi.
Joulusta on kulunut jo kaksi kuukautta, voisin alkaa miettiä uutta juhlaa ja selaan kalenteria, koskas se pääsiäinen onkaan?
Silmäilen askartelutarvikehyllyäni ja mietin mitähän alkaisin väkertämään kun silmäni osuvat styroxrenkulaan, josta piti joulun alla vääntämän
krassi, mutta jouluna meillä tuppaa olemaan vähän ylitarjontaakin noiden koristeiden rintamalla, joten styroxrengas jäi nakuilemaan hyllyyn.
PÄÄSIÄISkranssi!
Nostan hyllystä boxin mihin olen säilönyt keskitetysti pääsiäishenkistä krää–, eikun kröhöm, pääsiäishenkisiä askartelutarvikkeita ja syvennyn boxin sisältöön.
Pääsiäiskranssissa pitää tietty olla tipuja ja munia ja kukkia ja väreinä keltainen, oranssi, vihreä…kaikki lempivärejäni!
Nauhalaatikosta löytyy sekä keltaista, että pääsiäisenvihreää nauhaa ja ennenkuin ehdin edes ajatusta loppuun, istun ja kiepitän nauhaa styroxin päälle.
Koristelaatikosta löytyy muutama keväthenkinen kynttilämansetti ja nostan ne syrjään, sängyllä odottaa jo muutama muovinen pääsiäismuna, paperinarua ja pari pääsiäiskanasta.
Kieputusta, asettelua, liimausta, solmimista ja sommittelua kuorrutettuna tyytyväisellä keskittymisellä kunnes jalat puutuvat könöttävästä asennostani lattialla ja
nousen ojentelemaan itseäni hetkeksi.
Huomaan, että alan olla siinä vaiheessa, että haluaisin nitoa tai liimata kranssin tupaten täyteen kaikella mitä aarrelaatikoistani ikinä löydänkin, joten pidän hengitystauon ja
käyn täyttämässä teekuppini Caramel Rooiboksella (NAM!).
Rooibos auttaa hillitsemään liimaushimojani ja lopputuloksesta ei tule runsaudensarvi vaan mielestäni juuri minun näköiseni pääsiäiskranssi.
Kai sen voi jo viimeistään pari viikkoa ennen pääsiäistä ulko-oveen ripustaa?
PS: Olisikohan vaikeaa askarrella ISOT pupunkorvat etukuistin Neidolle ja Herratorsolle?
