Puutarhassa lunta metri, mutta taimikuume oireilee jo

Olohuoneen ikkunasta aukeaa valkoinen maisema. Lunta, lunta ja vielä vähän enemmän lunta. Jos nyt haluaisin käyskennellä puutarhassa, pitäisi varustautua kahluusaappailla, koska kinosta riittää!
Kuvassa ei näy kahta Ufoa vaan kasvilamppujen heijastumat ikkunassa, liian kova pakkanen mennä ulos kuvaamaan!

Mutta huolimatta -22 pakkasesta ja tolkuttomasta lumimäärästä, auringon paistaessa jäänsiniseltä taivaalta alkaa idätyshormonit kuhista mantelitumakkeessani tai jossain siellä päin…

Yritän saada itseni muistamaan, että asun Susirajalla ja meillä on todennäköisesti lunta vielä vappunakin, ellei peräti juhannuksena ja jos nyt alan idättämään ja kasvattamaan kesän viherihanuuksia, emme
todennäköisesti mahdu sekaan itse enää toukoukuulla. Kokemuksesta voin kertoa, että jos aloittaa vaikkapa jättikurpan ja auringonkukkien esikasvatuksen helmikuussa, on ihan turha kuvitella pääsevänsä
huhtikuussa enää pesemään pyykkejään sinne kodinhoitohuoneen perille….

Mutta kun tekisi mieli jo aloittaa!

Löysin sentään yhden kasvin, jonka voin hyvällä omalla tunnolla tuupata ruukuun itämään ja se on upeaihanamahtava kelloköynnös! Mietin myös, että ehkäpä voisin kuitenkin jo koreihin kylvää orvokkejakin…ja ehkä lisää chilejä..

Olkkarissa kasvilamppujen alla talvehtivia, eiempien vuosien chilejä ja vaatehuonessa elevää Kärsimyskukkaa tuijottelemalla  yritän pitää itseni kurissa ja hillitä itseäni.

Mutta voi, kuinka vaikeaa tämä onkaan!

Puheenaiheet Piha ja puutarha Ajattelin tänään

Mitä saa sanoa ja mistä?

Istuttiin koko pesue saman pöydän ääressä ja höpöteltiin mistä sattuu.

Poika 23-vee kysäisi minulta, josko hän olisi ”sen ikäinen ja kokoinen”, että voisin painaa hänelle t-paidan, minkä rintapuolella lukisi Jeesus tulee ja selkäpuolella Jeesus menee?
Tämä Juha Vuorisen Händikäppersien toilauksista mieleen jäänyt t-paita teksti on häntä kuumottanut yläasteikäisestä asti, mutta en ole sitä hänelle painanut pyynnöistä huolimatta.
Teinivuosina mietin lähinnä kuopuksen fyysistä turvallisuutta, koska 190 senttinen kukkakeppi vyötärölle yltävine kutreineen voisi joutua vapaaksi riistaksi vähemmästäkin, mutta nyt kieltäydin paitaa
painamasta perustellen sen, ettei Jesse-vitsejäkään pitäisi isommin levitellä nykypäivänä. Paidan tekstit voisivat loukata jotain uskovaa suurestikin.
Ja koska tänä päivänä sanoistaan herkästi ”hirteen heitetään” niin parempi katsoa kuin katua.

Tähän väliin henkilökohtainen ei-suosittu-mielipide: on pakko myöntää, että olen sen lajin dinosaurus, että ärsyynnyn nykypäivän pilkunn**simisesta erinäisten termien ja nimikkeiden ja sanomisten suhteen.
Enkä tarkoita nyt sitä että  vitsailisin yhtään mistään vähemmistöryhmästä (no paitsi ehkä tilanteissa, joissa itse vähemmistöryhmiin kuuluvat keskustelukumppanit alkavat
heitellä rankempaa herjaa ja vetävät juttuihinsa mukaan), mutta siinä vaiheessa kun joku PPP alkaa pyydellä anteeksi parinkymmenen vuoden takaisia nunnukanunnukoitaan, niin hohhoijaa. Yli menee niin että
viheltää.

MUTTA takaisin pesueen porinatuokioon…

Tyttäreni 25vee totesi kommenttiini alentuvasti, että ai niin, äiti on näitä boomereita, jonka ei osaa erottaa kenestä saa vitsailla ja kenestä ei. Se ei ymmärrä että ENEMMISTÖN jäsenistä voi lausua kommentteja.

Olin lievästi yllättynyt ja ehkä vähän tyrmistynytkin.
Kun kysyin häneltä, että hänekö mielestään on valikoivasti oikein vinoilla tai vitsaille ihmisten uskonkohteista tai taipumuksista, kuhan heitä on vain tarpeeksi iso ryhmä, niin hän silmin kirkkain vastasi
minulle, että kyllä – esim. krisittyjä on maailmassa enemmistö ja enemmistöjen jäsenillä on muutenkin niin paljon helpompaa kuin vähemmistöjen edustajilla (joilla on tosi vaikeaa ja hankalaa), että enemmistöistä voi ja saa vitsailla, osoitella ja herjata.

Minun lapseni suusta tuollainen lause pysäytti kyllä kuin seinään. Harvoin käy minulle niin että menen sanattomaksi, mutta nyt kävi niin.

Keskustelu polveili muihin asioihin, mutta asia jäi pyörimään päähäni ja taidan joutua sen puheeksi ottamaan uudemman kerran, niin valju fiilis lyhyestä keskustelusta rintaani jäi.

Kuinka joku voi täysin asiaansa uskoen sanoa, että on OK mollata, naureskella tai halventaa jotain uskoa tai asiaa, mikäli sen piirissä on enemmistö?
Yksilön käytöstä voi arvostella, mikäli se aihetta antaa, mutta vika on silloin yksilössä.
Kärjistäen heitän että Persuissa (mörkö omalle ajatusmaailmalleni) on hyviä ihmisiä ja transihmisissä paskoja tyyppejä, mutta pyrin tietoisesti olemaan yleistämättä asiaa.
En kyllä aina onnistu, mutta hitto soikoon, yritän!

Itse liputan tulisesti sen puolesta, ettei KETÄÄN sai asettaa tahallisesti naurunalaiseksi tai pilkan kohteeksi, vainoamisesta puhumattakaan, mutta juuri tätäkin kirjoittaessani se vastarannankiiski takaraivossani kyselee, että eikö natseja, rasisteja jne jne saa kyseenalaistaa ja pitääkö oikeasti KAIKILLA olla oikeus ajatella ja tehdä mitä haluavat?

Aika isoja asioita & kysymyksiä nämä ajatukset ja pitää pohtia paremmin, ennenkuin  nostan framille perhepäivällisen höysteeksi.
Nyt oli vain pakko johonkin avata epäuskoani, ettei jää ohimoita niin pahasti kiristämään.

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään