Olen käynyt pelaamassa useammanlaisia pakohuoneita Joensuussa erilaisilla kokoonpanoilla ja kesällä kävimme myös oman perheen kesken testaamassa kuinka nohevia olemme. Kokemus oli riemastuttava ja kun kaupassa törmäsin näihin kotipeleihin, ostin heti yhden joulupäivän ratoksi. Hinta ei päätä huimannut, kertakäyttöinen pelisetti maksoi alle 20 euroa, kun livepelistä saimme neljältä hengeltä pulittaa päälle satasen (toki onhan se jännenpää kun pelaa  lavastetussa ympäristössä, joten saakin maksaa enemmän…).

Lähinnä hintaa mietin sillä, ettei ollut iso kynnys sijoittaa tuota paria kymppiä kertakäyttöiseen peliin. Niinpä istuimme keittiönpöydän ääreen joulupäivän iltana ja avasimme laatikon.

Setti sisälsi
26 arvoituskorttia
30 vastauskorttia
31 apukorttia
5 outoa esinettä
1 kirjanja 1 koodinpurkukiekon

Otimme hyvin tosissamme peliohjeen ”Älkää tutkiko pelin osia vielä. Lukekaa ensin peliohje yhdessä ja seuratkaa tarkasti kaikkia ohjeita” emmekä alkaneet räpeltää pelin osia etukäteen vaan teimme juuri niinkuin ohjekirjanen opasti pelivalmistelujen suhteen. Punaisella oikein oli tuo varoitus ja auktoritääristä tekstiä pitää uskoa!

Meri on tyyni ja aurinko hymyilee. Täydellinen purjehduspäivä!
Kunnes raju tuulenpuuska kaataa veneemme, putoamme veteen ja menetämme tajuntamme. Herätessämme makaamme mustalla rantahiekalla, josta löydämme vanhan kirjan ja kultaisen kiekon.
Lähistöltä löytyy myös vene, mutte se, kuten kaikki muukin mitä löydämme on lukkojen takana…

Varsinaista pelilautaa pelissä ei ole lainkaan.
Pelaajien tulee itse selvittää mitä on löydettävä ja miltä saari näyttää. Lähtotilanteessa käytössä on vain kirja ja koodinpurkukiekko.
Ensi hetket me sähelsimme mitämissämitenmilloinmikätäänyton, mutta onneksi varsin nopeasti pääsimme kuitenkin alkuun ja aloimme pähkäilemään arvoituskortteja ja selvittämään koodeja, millä saisimme lukot auki ja pelastautuisimme ennen janoon kuolemaa (no olihan meillä kyllä punaviiniä lasissa, mutta VESI on elinehto).

Kuten ”oikeassakin” pakohuoneessa, myös tässä pöytäversiossa on pakenijoille tarjolla vinkkejä ja käytimmekin niitä surutta, sitä vartenhan niitä pöydällä olikin. Yhden  arvoituksen kanssa jouduimme jopa nöyrtymään ratkaisukortin käyttöön!

Arvoitusten ratkaisun ja pelin etenemisen kannalta on hyvä, mitä erilaisempi pelaajaryhmän koostumus on. Eri arvoituksissa tarvittiin erilaisia taitoja ja vaihtelevia ajatusmalleja. Pelin edetessä kaikki meistä pääsivät käyttämään omia vahvuuksiaan ja vuorollaan loistamaan, vaikka hetkittäin varmasti jokainen tunsi olevansa ihan pihalla.

Emme todellakaan ratkaisseet peliä suitsaitsukkelaan! Osansa aivojen takkuamiseen oli varmasti myöhäisellä pelin aloitusajalla ja ensi kerralla (näitä kotipelejä on eri versioita!) emme todellakaan aloittele pelisessiota puoli yhdentoista aikaan illalla vaan kirkkain aivoin PALJON aikaisemmin.

Saimme lopulta kaikki lukot auki vaikka minä vähän tuhosinkin tarpeellisia outoja esineitä aivan epähuomiossa josta syystä sain osakseni joukkohivutusta (no ehkä enemminkin nauroivat minulle p**kaista naurua päin naamaa).

Peli oli viihdyttävä, hauska ja vaati miettimistä sekä keskittymistä, joten se on oikein sopiva max. neljälle teini-ikäisestä ylöspäin olevalle pelaajalle. Suorastaan loistava ajankulu pienen porukan illanistujaisiin.

Suosittelen testaamaan!