Kahvimyllyn ääni, mikä lupailee tuoretta vahvaa kahvia  aamiaispöytään.
Valmiiksi katettu aamupala.
Aamulla herättyä suukko ja halaus, vielä 31 vuodenkin jälkeen.
Kotiintullessa ja uloslähtiessä, aina suukko ja halaus, vielä 31 vuodenkin jälkeen.
Mielenkiintoinen uutislinkki Signaliin kesken päivän.
Töistä tultua toinen istuttaa sohvalle ja kuunteluttaa löytämänsä uuden hyvän biisin ihan asiakseen.
Kun lähden hakemaan toriostostani jostain korvesta, saan kyydin ja kantoapua pyytämättä.
Valmiiksi täytetty halkokassi  uunin vieressä kylmän päivän aamuna.
Extra-annos valkosipulia (joka pistää hänen vatsansa sekaisin) ruoassa, jonka hän tekee koska hän tietää että _minä_  rakastan valkosipulia.
”Mitä sie höpiset”-kommentti, kun tuskailen peilin edessä muuttunutta habitustani ja näköjään ikuisiksi jämähtäneitä ylikiloja, ”sie olet kaunis ja ihana ja seksikäs”.
Kärttyilyn, itsepäisyyden ja terävän kielen sietäminen ja niistä huolimatta (vai niiden vuoksi?) aina vaan vierellä pysyminen.

Arjen rakkautta?

Taisin minä joskus aikoinaan tehdä kyllä aikamoisen löydön.