Pysähdy hetkeksi, ole läsnä ja kuuntele: Maailman mielenterveyspäivä 10.10.2020

Maailman mielenterveyspäivää vietetään tänään. Tämän vuoden teemana on kuunteleminen, koska se, miten tulemme kohdatuiksi, vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme.

WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (mieli.fi).
Eli se on asia joka on osa jokaisen lapsen, nuoren, aikuisen ja vanhuksen jokapäiväistä arkea!

Kuitenkin jos ja kun mielenterveydestä keskustellaan vaikka kaveriporukoissa tai työtiimeissä, olen usein huomannut, että aihetta sivutaan hieman ulkopuolisen näkökulmasta ja tarkennuspiste on mielenterveyden ongelmissa ja ihmisissä joilla on joku diagnoosi! Kun kuitenkin mielenterveys on se pohja miltä  jokainen meistä arkensa rakentaa!

Tänä vuonna Mielenterveyspäivän teemaksi on nostettu kuunteleminen, joka oikeasti on varsin vaativaa, jos sitä sydämellä ja keskittyneesti tekee. Mietipä itsekin, kuinka helppo on heittää ystävälle tai tuttavalle ohimennen ”no mitäs kuuluu” ja ohittaa vastaus hymy huulilla pahemmin kuuntelematta ajatukset jo vaikka hupenevassa parkkiajassa tai illan peliohjelmassa, vaikka ystävä näyttäisikin väsyneeltä ja lannistuneelta.Kuinka usein sitä pysähtyy ja kysyy oikeasti keskittyen mitä sinulle oikein kuuluu?
Tai yhtälailla miten helppo on itse vastata samaan kysymykseen ”mitäs tässä, ihan hyvää”, vaikka mikään ei olisi hyvin ja maailma näyttäisi sysimustalta ja haluaisit jakaa huoliasi jonkun kanssa.

Kuuntelemaan pysähtyminen on taito, joka harvalle meistä on syntymästä annettu, mutta se on taito jonka jokainen voi oppia.
Joskus on tärkeää juurikin vain kuunnella toista ja antaa hänen puhua tai olla hiljaakin, se oma läsnäolo ja pysähtyminen juuri tämän ihmisen kanssa hetkeen voi oikeasti pelastaa toisen päivän, viikon tai jopa elämän.
Aina ei kuuntelemisen tarve kohdistu ikäviin asioihin, samalla tavalla voi pysähtyä kuuntelemaan toisen suurimpia iloja ja onnenhetkiä, antaa toiselle tilaa iloita täysillä ilman että alkaa itse heti kertoa omista vielä paremmista jutuistaan! Vastavuoroisuus on toki keskustelun kannalta tärkeää ja itsekin haluaa tulla kuulluksi, joten tasapainon löytäminen vaatinee aikansa meiltä jokaiselta…

Viisi syytä, miksi kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen ovat meille hyväksi

  • Kuulluksi tuleminen vahvistaa mielenterveyttämme ja hyvinvointiamme. Kun tulemme kuulluksi, koemme olevamme tärkeitä ja hyväksyttyjä. Se lisää itsearvostustamme, joka on tärkeää mielenterveytemme kannalta.
  • Kuunteleminen syventää ihmissuhteitamme. Kokemusten jakaminen ja asioiden pohtiminen yhdessä lisäävät keskinäistä luottamusta.
  • Kuulluksi tuleminen lisää itsemyötätuntoa. Suhtaudumme usein itseemme turhan ankarasti. Se, että joku toinen suhtautuu meihin lempeästi, auttaa suhtautumaan itseemme armollisemmin.
  • Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen parantavat fyysistä terveyttämme. Lämmin, aito vuorovaikutus rentouttaa. Se laskee sydämen sykettä ja verenpainetta ja lisää mielihyvähormonien eritystä kehossamme.
  • Kuunteleminen lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Aito kiinnostus toista kohtaan tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta.
    (mieli.fi)

Mietipä ketä sinä voisit tänään (tai huomenna tai minä päivänä hyvänsä) kuunnella? Kenen kanssa pysähtyä hetkeksi sen sijaan että pikaisesti hihkaiset moikat ja jatkat matkaasi?

Jos haluat näyttää ulospäinkin, että olet mukana edistämässä avoimempaa keskusteluympäristöä, valaise tänä iltana vihreällä ikkunasi, itsellesi tärkeitä esineitä tai miksi ei vaikka itsesi! Kun jaat kuvan vihreällä valaisemastasi kohteesta Instagramissa ja pistät tunnisteeksi #vihreäävaloa #ketävoisitkuunnella #kymppikymppi #maailmanmielenterveyspäivä voi voittaa lahjakortin BookBeatiin.

Puheenaiheet Mieli Terveys Tapahtumat ja juhlat

Valemuistot

Muutama päivä sitten ajoin töistä kotiin ja kuuntelin sivukorvalla radiota, kun en viitsinyt kaivella piuhaa laukusta liittääkseni puhelimesta Tidalin soittimeen. Juontajat keskustelivat valemuistoista ja toinen juontajista kertoi kuinka esim. hänellä on selkeä muisto ekasta koulupäivästä, kuinka hänen äitinsä jätti hänet yksin ja hän huusi kädet aidanpienoista pidellen äitinsä perään älä mene, älä mene! Kuitenkin todellisuudessa hänen äitinsä ei edes vienyt häntä ekana koulupäivänä kouluun.

Toimittajan tapauksessa hän oli itse luonut valemuistonsa, mutta laajemmin käsitettä on puitu mm. joissain oikeudenkäynneissäkin, ”1990-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa ja Euroopassa käytiin perheväkivaltaa koskevia oikeudenkäyntejä, joissa uhrit muistivat kokemuksensa viiveellä esimerkiksi psykoterapian avulla. Muistikuvissa saattoi ilmetä aukkoja tai epätarkkuutta. Syytettyjen puolustus väitti, että muistot olivat valheellisia ja terapeutteja alettiin syyttää valemuistojen luomisesta” (Oulun ylioppilaslehti/Anu Määttä).

Radiota kuunnellessani mieleeni tuli kuitenkin oma valemuistoni, jonka edelleenkin koen olevan 100% totta vaikka toisin tiedän!
Minulla on muisto viikonlopusta, kun esiteininä matkasin bussilla tätini ja tämän miehen luo Joensuun lähistöllä sijaitsevaan Hammaslahteen. Oli tammikuu, tätini asui kylän liepeillä 2-kerroksisessa rivitalossa ja siellä tosiaankin viikonlopun vietin. Muistan asunnon sisustuksen, kauppareissun, ulkoilut…meillä oli tosi mukava viikonloppu!
Mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tätini ei nimittäin ikinä ole kyseisessä kylässä asunut.
Aivan tajuton juttu!

Toinen muisto valemuistoihin liityy aikaan kun lapset olivat eskari- ja päiväkoti-ikäisiä, silloin luin jostain artikkelin siitä, kuinka pienet lapset helposti unohtavat alle kouluikäisinä tapahtuneet asia ja samanaikaisesti heitä on helppo saada muistamaan asioita, mitä ei ole oikeasti tapahtunutkaan.

Tämähän oli minusta erittäin mielenkiintoinen juttu ja tietysti rakastavana äiti-ihmisenä päätin juttua testata omiin rakkaudenhedelmiini. Niinpä sitten jonain tylsänä loppusyksyn sateisena päivänä puuhastellessamme sisätiloissa aloin jutella lapsille kesällä tekemistämme retkistä eri huvipuistoihin. Kuinka meillä olikaan ollut hauskaa ja kuinka sää olikaan ollut aurinkoinen. Kertasin monia yksittäisiä kohokohtia ja hykerryttäviä sattumuksia mitä meille oli tapahtunut ja kertoessani lisäilin koko ajan herkullisia yksityiskohtia sinne sun tänne tarinaa väritellen. Alkuun molemmat olivat aivan hoomoilasina ja kiistivät olleensa yhtään missään, mutta kun jatkoin jutustelua niin kas kummaa, alkoi tapahtumaan. Turjakkeen tullessa kotiin viikonloppuna (oli silloin vielä viikot Tampereella töissä) lapset kilvan muistelivat ihanuuksia mitä oli kesällä touhuttu. Mies kai ajatteli että kyseessä oli joku uusi mielikuvitusleikki ja hän leikki tyynesti mukana, joten muistoja vahvistettiin siltäkin taholta.

Hirviövanhempia olimme!
Tokihan  paljastin lapsille asian todenmukaisen tilan, mutta nyt kun itse jutun muistin, pitääkin kysäistä jälkikasvulta muistavatko huiman lapsuuskesän kun kävimme KAIKISSA Suomen huvipuistoissa 😀

Mutta empiirisesti tuli todistettua, että lapsille on helppo luoda muistoja asioista joita ei ole koskaan tapahtunut. Minkä tutkijan maailma minussa onkaan menettänyt.

Onko sinulla muistoja, jotka tiedät vääriksi tai joiden todenperäisyydestä et ole aivan varma? Kerro!

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään