Mia Lund toimii juristina omistamassaan yhden hengen asianajotoimistossa, missä hän hoitaa pääasiassa erilaisten sovellusteknologioiden lisensiointia. Juristina hän on asettanut itselleen rajoitteita, joiden mukaan hän ei halua olla tekemisissä poliisin kanssa eikä sotkeutua muutenkaan rikosasioihin, myöskään oikeusaliin hän ei suostu astumaan.

Mia on eronnut ja pienen Emelie tytön äiti, yhteishuoltajuus ex-mies Tomin kanssa ei oikein sujuvasti toimi ja eron myötä taloudellinen tilanne on jämähtänyt heikoille urille osaltaan siksikin, että Mia on lunastanut Tomin osuuden heidän Töölön kodistaan.
Niinpä yhteydenotto menestyneen AR Combat Technologiesin johtohenkilöltä Robertilta tuntuu lottovoitolta.

Kyseessä ei kuitenkaan ole sopimus kansainvälisen firman asioiden hoidosta, vaan Robert haluaa henkilökohtaista apua.

Hän on tappanut ihmisen.

Ensin Mia kieltäytyy, mutta kuuntelee kuitenkin Robertin erikoisen tarinan ja päätyy kuin päätyykin tekemään hänen kanssaan sopimuksen, jossa lupaa auttaa etsimään tarpeeksi todisteita, niin että Robert voi mennä tunnustamaan tekonsa, ilman että hänet luokitellaan hulluksi.Tai sitten saadakseen vahvistuksen omille epäilyilleen, että Robert on joutunut psykoosiin tai vauhdilla matkalla siihen.

Kutkuttava lähtötilanne tarinalle, eikös vaikka?

Nykyhetken tapahtumille taustaa Robertin elämästä antaa mukana kulkeva takauma lapsuuden käännekohdaksi muodostuneesta isoveljen kuolemasta ja sen vaikutuksesta Robertin persoonan kehitymiseen.
Myös Miasta paljastuu tutkimusten edetessä historiaa, mikä selittää hänen valintojaan. Pidin tästä vähitellen kertyvästä ”lihasta luiden päälle” henkilöjen suhteen kovasti, koska päähenkilöistä muodostui näin jos ei nyt samaistuttavia, niin ihmisiä paperihahmojen sijaan!

En paljasta juonesta sen enempää, Lindfeltin esikoinen on oivallinen jännäri, jonka imuun on helppo antautua.

Villy Lindfelt: Miltä tuntuu tappaa
Sivuja 250
Kustantaja: Siltala