Otin ekan tatuointini vasta kolmekymppisenä, mutta sen jälkeen niitä on lyöty iholle sitä mukaa kun joku kuva/ajatus on mielessä vahvistunut niin paljon, että aika on ollut ”pakko” varata. Kuvat iholla ovat omaan silmääni kauniita, mutta toisten mielipiteet ovat heidän omiaan ja oikeuksiaan. Tatuointien suhteen kannatan linjausta, jos niistä ei pidä, niitä ei ole pakko katsoa, mutta ei myöskään pidä kommentoida.

Nyt alkaa taas tuntua tuttua polttelua ja suunnitelma kahdesta uudesta, toisiinsa liittyvästä kuvasta hahmottuu vähitellen selkeämmäksi… ehkä joulukuussa on niiden aika?

Minä olen tatskojen kanssa se kliseinen yksilö, jolle jokaisella tatuoinnilla on merkitys – tai jos ei ole, niin sitten kehitän sellaisen 😀 Joten jaanpa siis kanssanne tatskojeni tarinat.

Ensimmäisen kuvan otin palkintona painonpudotuksesta. Liityin juniorin syntymän jälkeen painonvartijoihin ja siellä neuvottiin palkitsemaan itseään välitavoitteista jotenkin muuten kuin ruoalla. Niinpä ensimmäisten viiden kilon jälkeen varasin ajan ja rintapieleeni lyötiin pieni sininen ruusu.
Sinisestä ruususta olen nähnyt unta teinistä alkaen. Unessa kävelen/kahlaan läpi heinäpeltoa tai niittyä kohti tiettyä päämäärää, jota unen alussa en tiedä, tiedän vain minne minun on mentävä. Keskellä rannatonta niittyä kasvaa sitten tämä yksi yksinäinen sininen ruusu. Kuulostaako Pikku Prinssiltä? No minä inhoan sitä kirjaa kyllä, mutta alitajunta lienee erimieltä.
Kokemuksena tatuointi oli yllättävän kivuton ja rakkaudella katselen kuvaa tänäkin päivänä. Sinistä väriä terälehdissä on vahvistettu kertaalleen, koska se tuppaa haalistumaan. Ruusu onkin ainoa värillinen tatuointi mikä minulla (tarkoituksella) on.

Lohikäärmeet ja kaikki muutkin fantasiaeläimet ovat kiehtoneet mieltäni kauan ja kun isäni myi perheyrityksemme, päätin sen muistoksi ottaa niskaani lohikäärmetatuoinnin. Silloisessa kotiäitibudjetissani olisi kuvan hinta ollut ylitsepääsemätön, mutta sijoitin saamastani yhden osakkeen myyntihinnasta siivun ihoni koristamiseen. Kuva tehtiin yhdessä neljän tunnin istunnossa ja muistan kuinka viimeiset minuutit olivat yhtä helvettiä. Neulan TAKOMINEN selkärangan kohdalla tuntui irrottavan niin hiukset päästä kuin hampaat suusta. Mutta kärsin kivun kuin nainen ja lohiksesta tulikin viimeisen päälle hieno!

Seuraavan kerran makasin tatuoijan edessä paikallisen ravintolan erotiikka-illassa, jossa kahden sektioarpeni päälle tatuoitiin lasten nimikirjaimet ja syntymäkellonlyömä, jotka molemmilla ovat yhtenäiset. Lystiä oli sen tatuoinnin ottaminen, mutta ah ja voih, vuodet ovat saaneet vatsan roikkumaan eikä kuva enää niin kauniisti alavatsaani korista. Mutta hei, ajatus on se mikä on tärkein! Tässä kuvassa olen toipumassa tähystyksestä, joten reikiä ja tikkejä on siellä sun täällä.

Merihevoset ovat minusta kaunein luojanluoma kissanpentujen jälkeen. Merihevostatuoinnille kehitin syvällisen merkityksen maailman neljän pääelementin mukaan sijoittamalla sen elementille vesi. Ruusuni edusti elementtiä maa ja lohikäärme tietenkin sekä tulta että ilmaa. Olenpa siis suojattu kaikkien peruselementtien voimalla. Ai minäkö taikauskoinen?

Kun lapset olivat pieniä, he usein ihmettelivät miten osasin ilmestyä paikalle juuri silloin kun he olivat suunnittelemassa tai tekemässä jotain kiellettyä. Vastasin ihmettelyyn aina samalla tavalla, eli vakuutin äideillä olevan niskassaan kolmas silmä, jolla he näkevät lastensa tekemisiä vaikka olisivat selin tai toisessa huoneessa. Vahvistaakseeni tämän silmän kantoaluetta lasten muuttaessa pois kotikotoa, tatuoin silmän niskaani.

Kerran poikani (silloin vielä tatuointineitsyt) kysyi minulta vitsillä, että maksaisinko hänelle köyhälle tatskan, jos hän rintaansa tatuoisi ÄITI -sanan. Tyttären liityttyä keskusteluun naureskelimme yhteistä perhetatskaa ja aloin huvikseni ideoita piirrellä paperille. Idea kasvoi ja kehittyi ja lopulta varasimme yhteisen ajan meille kolmelle ja otimme piirtämäni äiti-kuvan haluamillemme paikoille. Minun omani on olkapäässä, tyttärellä nilkassa ja pojalla tietenkin sydämen puolella rintapielessä.

Seuraavan kuvan innoitus oli pätkä biisiä joka soi ja soi ja soi päässäni: Joka tytöllä on siivet olkapäissä joka tytöllä on siivet kantapäissä nuhruisen t-paidan piilossa, farkunlahkeiden peitossa.
Alunperin nilkkaani piti tuleman siivet, mutta siivet tuntuivat jotenki pliisuilta ja vaaleanpunaisilta, ei siis minulta ollenkaan. Niinpä selattuani netistä innoitusta, muokkasin muutamasta näkemästäni kuvasta tuon rusetti + vetoketjun vasempaan nilkkaani.

Bucket-listallani kärjessä killunut kuumailmapallolento inspiroi 60-vuotis synttärivuottani ja ihanan, tyttäreni piirtämän tatskan lisäksi myös kävin ekaa kertaa elämässäni kuumailmapallolennolla viime vuonna!

Perhe kutsuu minua Kotkaksi ja T:n nikki on siellä sun täällä Shark, joten näistä syntyivätkin sitten viime kesän kuvat, jotka tyttäreni taas tatuoinneiksi muovasi. Kotka on kotka vähän pulleanakin ja pullea Shark leppoisan ystävällinen verenhimoisen tappajan sijaan 😀

Mikä on sinun suhteesi tatuointeihin?