Aloitetaanpa kerrankin oikein yksinkertaisesti:Inga Maggan Varjonyrkkeilijä on hyvä kirja.

Hyvä kirja.

Vaikka iso ja eniten analysoitu teema kirjassa onkin treenimaailmassa tapahtuva alistaminen ja hyväksikäyttäminen, niin itse upposin myös mielenkiintoisiin hetkiin grafiikanpajan tunnelmassa sekä yksityiskohtaiseen viivasyövytyksen tekniikkakuvaukseen puhumattakaan  taiteentekemisestä, näkemisestä ja tuntemisesta.   Myös nyrkkeilysalin ja  -kehän kuvaus treenaamisesta ja kilpailuista päästi todentuntuisesti tuohon itseäni kiinostavaan (tästä kiitos Eva Wahlström!) maailmaan tutustumaan.

On Lola – grafiikanopettaja, jonka lapsuus loppui nyrkkeilyharrastuksen parissa ja nyrkkeilyharrastus loppui kun…?
On Barre – valmentaja, entinen huippunyrkkeilijä, joka valtaa nuoren harrastajan mielen ja kehon.
On Rebekka – Barren tytär, joka saapuu Lolan pitämälle grafiikan kurssille.Tytär joka on isänsä valmentamana saavuttanut sen kaiken mitä Lola aikanaan iitselleen halusi.
On Anna, Lolan ystävä ja vastustaja, Risto, apulaisvalmentaja ja Barren poika,on  Riston ja Rebekan äiti, joka ei aivan jaksa elää tässä maailmassa ja on Tom – Lolan ex,  ensirakkaus ja nykyhetkessä Rebekan rakas.

Kirjan ensimmäisen erän kertojana on pääosin  Lola.

Samalla kun Lola ohjaa Rebekkaa ja muita kurssilaisiaan viivasyövytyksen salaisuuksiin purkautuu tarina Lolan nuoruusvuosien nyrkkeilyvalmennuksen kulusta ja ihmisistä matkan varrella. Raa’an kaunis kerronta tunkee ihon alle ja
nuoren Lolan kokemukset maistuvat suolalta ja vereltä omassa suussakin.

”Muistan, miten jokainen treeni oli niin vaikea ja niin voimallinen, että lopussa jaksoin vain olla onnellinen siitä, että minä yhä elän”
Valmentaja piiskasi Lolan tekemään sitä mitä hän itsekin halusi ja Lola luotti häneen sokeasti, kaikesta huolimatta.
”Mutta ne olivat treenit, mitkä olivat olleet hienoja. Jos se olisikin mennyt vain niin, niin kuin olisi pitänyt mennä. Jos me olisimme vain nyrkkeilleet.”

Valmentaja siis väärinkäyttää asemaansa ja omii valmennettavansa sielua ja ruumista myöten, mutta vaikka Lola antaa itsestään kaiken,
ei hän yksin riitä valmentajan katseelle ja kosketukselle.
Ensimmäisessä kunnon turnauksessa Lolalle selviää, että Anna hänen ystävänsä on raskaana.
”Kaikki on mielessäni sekaisin. Barreko? Hän ja Anna, oliko se tapahtunut minun selkäni takana?”

Loppuottelussa Lola päätyy ottelemaan Annaa vastaan ja se on hänen viimeinen matsinsa.
”Barren olisi pitänyt olla tukemassa minua kisoissa. Minä tarvitsin häntä silloin. Jos hän olisi ollut siellä minä en olisi tehnyt jotain niin hirvittävää. Jotain minkä yli en pääse koskaan.”

Mitä Lola teki?

Toisessa erässä elämästään kertoo nyrkkeilyuransa nousukiidossa elävä Rebekka, joka asuu isänsä kanssa ja on myös tämän valmennuksessa.

”Jokainen päivä toistui aina samanlaisena, päättymätön vuorokausirytmi pyöri kuin piiri valmentajan määräämässä tahdissa. Isän tahdissa.”

Rebekan maailma pyörii paljolti nyrkkeilyn ympärillä, Isä Barre panostaa täysillä tyttärensä uraan ja valmentamiseen, valvoo ja huolehtii liiankin kanssa kun taas esikoispoika Risto saa osakseen vain halveksuntaa ja syytöksiä Barren oman uran loppumisesta pojan syntymään.
Poikaystävä Tom taas haluaisi olla Rebekalle kaikki kaikessa, mutta Rebekkaa ahdistaa – niin isän kaiken kattava läsnäolo kuin poikaystävän ylitsevuotava rakkaus. Onko se rakkautta jos pyytää jättämään yhden vankilan astuakseen toiseen?

Rebekka lähentyy Lolan kanssa etsauskurssin aikana, mutta Lola ei paljasta tuntevansa tämän isää tai veljeä, kunnes kurssin loppunäyttelyn jälkeisessä illan vietosssa paljastuu asia jos toinenkin.

Varjonyrkkeilijästä on niin vaikea kertoa!! Tekisi mieli purkaa koko tarina, koska se iski ja imaisi minut niin syvälle, mutta sitten taas ei haluaisi sanoa mitään muuta kuin että LUE LUE LUE tämä kiehtova kirja. Älä takerru liikaa aiheen ”hyväksikäyttö” muodikkuuteen vaan uppoa tarinaan kokonaisuutena.
Teksti on soljuvaa, kaunista, mutta ei kaunistelevaa ja tarina pysyy hienosti kasassa.

Kiitokset Like kustannukselle upeasta lukukokemuksesta.

Inga Magga: Varjonyrkkeilijä
sivuja 352
Like Kustannus