Jos haluat tänä kesänä lukea kirjan joka tekee sinut iloiseksi ja saa nauramaan, niin älä edes harkitse tätä Vappu Kannaksen Rosa Clayta.

Sen sijaan jos haluat lukea kauniisti kirjoitettua, väkevää, repivää, surullista ja hetkittäin unenomaista tarinaa naisesta nimeltä Rosa Clay ja kokea surua, epäuskoa, haikeita hymyjä ja välillä ylpeyttäkin Rosan selviytymisestä, niin etsi kirja käsiisi ja nauti.

Rosa Clayn tarina on reippaasti kuvallistettu tarina oikeasta ihmisestä:
Afrikassa Ovambomaalla syntynyt tyttö muuti suomeen 1880-luvulla  Weikkolinien lähetyssaarnaajaperheen mukana ja hän eli tiukasti ohjattua elämää perheensä mukana kokien hyvin vähän jos lainkaan rakkautta tai hyväksyntää ottovanhempiensa puolelta.
Rosaa kuljetetiin ja esiteltiin ”hyvän asian” eli jumalan sanan levittämisen varjolla  kesytettynä villinä hengellisissä kokouksissa ja markkinoilla, pistettiin laulamaan ”hottentottien” kielellä ja myymään postikortteja, missä itse poseerasi.
Vanhemmat laittoivat 19-vuotiaan Rosan seminaariin ja hän kouluttautui opettajaksi toimien virassa mm. Savossa ja Tampereella.

Kirjassa Kannas kertoo Rosan elämästä pääosin Rosan suulla ja ajatuksilla, mutta välillä hän on itsekin kertojana, välillä Rosan ottoäiti Idakin pääsee ääneen. Mukaan on liitetty pätkiä Idan omakustanteista ja vanhoista oppikirjoista, joista paistaa rujo ajankuvan mukainen
ajattelutapa tummaihoisten rodullisesta alemmuudesta – karvas neste nousee kurkkuun lukiessa noita ”muinaisia” pätkiä, mutta  Ruma totuushan kuitenkin on, että eipähän rasismi tänä päivänäkään ole mihinkään kadonnut, se ilmaisee itsensä ehkä vain silotelluimmin sanoin.

Rosa pääsee kuitenkin pois, maahan jossa hän ei pistä silmään niin selvästi kuin 1800-luvu Suomessa, kun hän muuttaa Yhdysvaltoihin 1904.  Muuttaessaan Rosa ei osannut englantia ja alkuun  hän hakeutuikin Amerikan suomalaisten seuraan. Yhdysvalloissa hän tuli tunnetuksi amerikansuomalaisen työväenliikkeen teatteri- ja musiikkipiireissä ohjaajana, laulajana ja näyttelijänä. Rosa meni myös naimisiin amerikansuomalaisen näytelmäkirjailijan Lauri Lembergin kanssa ja sai kaksi lasta.
Ylläolevat ovat netistä löytämiäni tietoja – kirjassa keskitytään enemmän Roosan aikaan ja elämään Suomessa sekä muistoihin kotimaasta.

Lukiessani kirjaa upposin sen tunnelmaan ja Rosan maailmaan totaalisesti –  hortoilin kirja käsissäni ympäri taloa ja puutarhaa ja ärsyynnyin kun jouduin kirjan laskemaan kädestäni tehdäkseni jotain pakollisia kotihommia. Lukemisen ohessa myös googletin Rosaa ja Rosan elämää ahkerasti, koska halusinlöytää tietoa siitä, että Rosan elämässä edes joskus oli kauniita hetkiä ja kauneutta ja että hän olisi saanut kokea hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta elämänsä varrella.

Vaikuttava, surullinen, mutta kaunis lukukokemus.

Vappu Kannas: Rosa Clay
sivuja: 381
Kustantamo S&S

Kiitos S&S Kustantamolle arvostelukappaleesta.