Joskus harmittaa, ettei kukaan enää kirjoita paperikirjeitä. Tiedän, se on vaivalloista ja postimaksut ovat kalliita ja etanaposti on nimensä mukaisesti hidasta.
Mutta.
Olihan se ihana löytää postilaatikosta itselle osoitettu oikea kirje, ei mikään lasku, ja repiä tai leikata kuori auki riippuen lähettäjästä. Kaivaa kuoresta varsinainen viesti ja avata paperi ja sitten vasta lukea se mitä lähettäjä on ihan omin kätösinsä ajatuksistaan minulle jakanut.
Ei sähköpostilla pääse ikinä samoihin fiiliksiin.

En minä itsekään enää kirjeitä kirjoittele, mutta yhden tavan olen säilyttänyt ja se on joulukorttien tekeminen ja lähettäminen. Ja ehdottomasti kirjekuoressa pitää ne kortit lähettää.
Ai miksi?

No kun kirjekuoriin saa laittaa lakkasinetin ja lakkasinetit ovat aivan uskomattoman ihania ja kauniita ja se lakka tuoksuu hyvälle ja tulee sellainen olo kuin olisi Aurinkokuninkaan hovissa ja lähettäisi tärkeitä viestejä ja joko sanoin että lakkasinetit on ihania ja kauniita ja…

Sinetöinti aloitetaan lämpökynttilän sytyttämisellä erityiseen ”telineeseen”.Kun tuli palaa, on aika ihailla vahavarastoa ja valita mielentilaan ja tilanteeseen sopivat värit, jotka tiputetaan kauhaan sulamaan. Vaha sulaa yllättävän nopeasti ja sulanut vaha kaadetaan sinetöitävän kuoren päälle. Erikokoisten leimasimien tarvitseman vahapalojen määrän oppii periaatteessa kokemuksen kautta, mutta kyllä niitä fiboja tulee kokeneellekin ja leima jää osittaiseksi.
Ei niin mitään väliä, TUNNE ratkaisee!

Itselläni tuppaa tuo leimasin menemään milloin missäkin kulmassa vahan päälle ja asento sekä painamisvoima vaikuttavat myös sinetin ”onnistumiseen”. Oi sitä onnen hetkeä, kun sinetti onnistuu niin että kuvio painuu vahaan terävänä.

Olen tilannut erilaisia leimasimia Amazonin kautta ja sieltä sain myös  omalla nimellä varustetun leimasimen, jolla on hykerryttävää sinetöidä ystävien viestit. Ja lahjapaketit. Ja pakettikortit. Khihihihi, lähes kaikkeen voi stemplata vahasinetin!

Useimmiten aloitan rauhallisesti yhdellä värillä, mutta mitä useamman sinetin teen, sitä useamman värisiä vahapaloja alkaa sulatuskauhaan tipahdella. Värejä sekoitellen sama sinetti saa aivan uuden ilmeen.
Tämä ”kissa kuutamolla”- sinetti on lemppareitani ja se päätyikin suurinpaan osaan joulukorttejani tänä vuonna.
Joulukortit on siis tältä vuodelta tehty, laitettu kirjekuoriin ja kuoret sinetöity sievästi. Postimerkit puuttuvat vieä (h-vetin kalliita ovat muuten!!), mutta onhan tässä vielä aikaa. 34 yötä jouluun!