Olin suunnitellut kaikkea kivaa syyslomaviikolle:  ystävä  Brysselistä oli tulossa käymään vanhempiensa luona ja mikäs sen ihanampaa kuin istua viinillä höpöttämässä maailmaa paremmaksi tuntitolkulla, jälkikasvun kanssa oli tarkoitus tehdä koko päivän kirpparirundi, puolison kanssa kylpylöidä tai ainakin käydä mökillä jne jne.

Ja sitten alkoi pienen pieni päänsärky naputella takaraivossa ja ohimoilla.
Seuraavana päivänä se ei enää ollut naputtelua vaan ihan kunnon jyskytystä.
Yskitti.
Aivastutti.
Paleli.

Vittu.

Flunssahan se sieltä tulla pätkähti ja kirjoitti totaalisen uudet nuotit tähän syyslomasinfoniaan.

 Käännettiin siis olkkarin sohvat tautiasentoon, eli vähän kuin divaanit, molemmille omat puolikkaat kohti telkkaria ja pöytä väliin. Pöydälle pino nenäliinoja ja termos täynnä kuumaa mehua. Syksyllä tehty höyrymehu mustaherukasta on todellakin tullut tarpeeseen!

Vuotavat silmät eivät kannusta lukemaan, joten nämä tautipäivät on olleet varsinaista sarjamaratonia. Luojan kiitos Areenasta, Netflixistä ja Ruutu +:sta!

Syksy on täynnään pöpöjä, tarjolla on influenssaa, koronaa, mykoplasmaa, rs-virusta ja hinkuyskää. Ja tietenkin perustuotannon syysflunssaa. Pick your own and enjoy!
Tässäpä kaksi suositustani todellisuuspakoon sairausvuoteelta:

AREENA: Painkiller
Eläköitynyt siivooja, Balkanin alueelta Göteborgiin muuttanut Dijana sairastaa fibromyalgiaa ja kärsii jatkuvista kivuista, joihin avun saaminen tuntuu olevan toivotonta. Hänen tyttärensä asuu äidin luona ja on, ainakin päivittäisissä facetime-puheluissa Dijanan  entisessä kotimaassa asuville ystäville, Menestyvä Taiteilija.  Tosiasiassa Andrea on rahapulassa vuokrannut oman asunton ja asuu äitinsä nurkissa tehden elääksen varastohommia satamassa. Taiteen tekeminen on kuitenkin osa Andrean elämää ja kun äidille ei apua löydy, alkaa hän omatoimisesti ”kuntouttaa” äitiään  taideprojektillaan.
Kaunistelematon, mutta kaunis kuvaus äidin ja tyttären suhteesta ja hienosti kirjoitettua kritiikkiä yhteiskunnan väliinputoajista.

Netflix: The Glory
Ehdottomasti PARAS tv-sarja viimeiseen pariin vuoteen, minkä olen katsonut!
Hyvin lyhyesti summattuna tarinan juoni menee näin: Lukioaikana järkyttävästi koulukiusattu ja pahoinpidelty nainen käynnistää vuosien valmistelut kostaakseen kärsimänsä piinan viidelle koulutoverilleen.
Etelä-Korealainen sarja räjäyttää tajunnan ja sai ainakin minut ajattelemaan, että vanhatestamentillinen silmä silmästä ja hammas hampaasta voi nykypäivänäkin tuntua oikeutetulta. Järisyttävän upea, taidokkaasti tehty kostotrilleri.

Kun tauti eteni siihen vaiheeseen, että pää on täynnä pumpulia, niin kehiin piti nostaa, tohdinko tuota edes lokakuussa sanoa, jouluelokuva!
Että nyt on sekin genre sitten korkattu tältä vuodelta. Ei ole minun vikani, vaan tämän tautibasillin, mikä se sitten onkaan!

Parempia päiviä odotellen.
Atshiu!