Psoriliiton somelähettiläiden tapaaminen
Olen ollut Psoriasisliiton tiloissa Fredrikinkadulla pariinkin otteeseen – olen muinoin päässyt osallistumaan sopeutumisvalmennuskurssille siellä, joten aamulla ei ollut isompia ongelmia löytää perille. Mitä nyt pari ylimääräistä mutkaa tein juostessani Pokemonien perässä…
Heti ovelta oli minua vastaanottamassa iloisesti hymyilevät Hanna ja Susanna ja peremmältä kuului paikalle jo saapuneiden somelähettiläiden jutunpulina – eipä ole joukkomme hiljaisimmasta päästä näköjään livenäkään.
Päiväohjelman aikataulu piti yllättävän hyvin, pientä lipsumista välillä ilmeni, juurikin tuon puheliaisuuden takia, mutta loppua kohti aikataulu kirittiin niin, että lounaalle lähdettiin juurikin oikeaan aikaan!
Alun esittelyhetki lähti käyntiin vauhdilla, porukka todellakin oli puheliasta ja sanavalmista, juttua riitti ja taaskin naurua piisasi jutun väritykseksi ja jotenkin ryhmä tuntui heti alusta niin tutulta vaikka eri ikäisiä ja eri puolelta Suomea olimmekin. Psoriasis on voimakkaasti yhdistävä tekijä ja tässäkin se vertaistuki ja sen vahvuus taas ilmeni. Lika barn leka bäst sanoo sananlaskukin!
Kun kaikki ohjelmassa ollut (ja sata muutakin asiaa) oli läpikäyty, olimme viisastuneet ja saaneet vinkkejä mitä ja miten omien vahvuuksiemme mukaan toimia somelähettiläänä ja myös kuinka toimia ongelmatilanteissa, jos niitä ilmenisi. Osa porukasta joutui rientämään toisaalle, mutta me loput lähdimme yhdessä vielä lounaalle YesYesYes-kasvisravintolaan. En ollut aiemmin käynyt YYY:ssä, mutta joskus sen paikalla toimineessa Mäkkärissä kylläkin. Muutos edelliseen visiittiin oli suurensuuri ja ehdottomasti parempaan suuntaan! 
Pitkällisen pohdinnan ja pirtsakan tarjoilijan neuvojen jälkeen taisimme kaikki tilata alkuun halloumifries, jonka seurana tarjoiltiin granaattiomenaa ja korianteria. NAM ja vielä toisen kerran NAM!
Pääruoaksi (tai toiseksi annokseksi) tilasin ”Charred kale, persimmon, celery chips and peanut fennel aioli”-annoksen ja sepä olikin erinomaisen herkullista. Selleriä tai maapähkinää ei meillä kotona syödä koskaan, kiitos allergioiden, joten nautin suunnattomasti päästessäni herkuttelemaan näillä ilman pelkoa piipaa-auton tilaamisesta tai Epipenin iskemisestä kenenkään reisilihakseen.
Aivan mahtava päivä – ajatuksia ja ideoita pää pullollaan nyt, joten luvassa asiallisiakin postauksia aiheesta psoriasis ja nivelpsoriasis, niin blogin kuin Instankin puolelle.
Uusia tuttavuuksia ja someseurattavia kertyi muutama päivän livetapaamisessa ja ehkä muutama lisää myös netissä seuraavista jahka asiaan pääsee oikein paneutumaan.
Jännitävää nähdä mitä tästä vielä kehkeytyykään. Vertaistukea ja tietoa ainakin itselle, toivottavasti somen kautta myös monelle muullekin.
Menopaussi-musikaalista kuulin muutama viikko takaperin aivan vahingossa osuessani telkkarin ääreen,missä Mari Rantasilaa haastateltiin jossain ohjelmassa. Rantasila kertoi tästä produktiosta, missä hän vuorottelee Arja Korisevan kanssa yhdessä rooleista.
Aleksanterin teatterissa en ole aikaisemmin käynytkään ja sokkeloisuudessaan se oli varsin viehättävä, joskin tukkoinen paikka kulkea kun väkeä oli täynnä. Itse saliin päästyä ei ole epäilystäkään, että suunnittelemassa on ollut venäläisiä arkkitehtejä ja sieluni silmin saatoinkin nähkä kuinka 1800-luvun lopussa paikalla on käyskennellyt niin venäläis- kuin suomalaisylimystöäkin. Aitioissa on vaihdettu salattu katse jos toinenkin ja luvattomia romanssejakin on varmasti saanut alkunsa sekä välienselvittelyjä tehty välillä väkivaltaisestikin samettiverhojen peitossa…
Sali oli tupaten täynnä menopaussi-ikäisiä naisia ja muutama miesoletettukin oli paikalle saapunut, kuohuviini oli virrannut ennen esitystä ja kälätys naurunpurskahduksineen soi vanhoissa seinissä ennen esitystä.