Aurinko armas vaiko sittenkin armoton?
Keväisellä Kreetan reissulla T. huomasi aurinkorasvaa selkääni levittäessään ”oudon” ihottuman/luomen, mutta en siihen sen kummemmin reagoinut. Mikä lie psoriläiskä.
Kesäkuussa hieroja huomautti, että selässäni oleva ihottuma näyttää ärtyneeltä ja siitä tulee vähän verta, että kannattaisi käydä näyttämässä lekurille ehkä.
Kai se sitten on käytävä, mietin ja varasin ajan terveyskeskukseen sairaanhoitajalle. Oletin että sh ottaa sellaisen vempaimen käteen ja katsoo onko ihomuutoksessa huolestuttavaa, mutta hänpä ihmeekseni ottikin kännykkäkuvan ja sanoi laittavansa sen lääkärille arvioitavaksi. HÖH. Olisin ihan hyvin voinut otattaa kuvan itse ja lähettää, niin ei olisi tarvinnut säätää aikatauluja ja lähteä kesken työpäivän käymään terveyskeskuksessa!
Parin päivän päästä sain tekstiviestillä lääkärin ajan.
Oletin tohtorin katsovan ihomuutosta sellaisella vempaimella, millä luomiani on ennenkin tutkittu, dermatoskooppi taitaa sen nimi olla – sillä näkee pintaa syvemmältä ja voi oitis päätellä pitääkö luomi poistaa. Oletin väärin – kysyessäni asiasta lääkäri kertoi, että nykyään koulutusta dermatoskoopin käyttöön ei automaattisesti anneta, hänkään ei laitetta osaa käyttää, joten ihomuutos poistetaan ja laitetaan patologille. Tuloksen saapumiseen voisi mennä parikin kuukautta, koska jonot olivat pitkät, näkyisivät sitten kanta.fi-palvelussa aikanaan.
Selästäni poistettiin veneen muotoinen (lääkärin kuvaus) pala kooltaan 3,5 x 1,5 cm ja reikä tikattiin umpeen kolmella tikillä. Tikinpoistoon 10 päivän päästä sain välineet mukaan, kun kerroin poikani olevan lähihoitaja ja hänen pystyvän asian hoitamaan. Säästyipä taas yksi vastaanottoaika jollekulle toiselle.
Naureskelin kotona, että patologilta tulee varmasti viestiä, että jonkun sortin ihosyöpä siinä on. Mitään oireilua tai ongelmaa kun en itse ollut tuntenut tai huomannut, niin tottahan se sitten olisi vakavaa! T. kielsi jinksaamasta, joten koputin puuta.
Parin viikon päästä sain puhelun salatusta numerosta, ensin ajattelin olla vastaamatta, mutta napautin lopulta vihreää luuria.
Lääkäri zzzz täällä hei, soittelen siitä ihomuutoksesta, patologin vastaus tuli tänään ja siitä löytyi tyvisolusyöpä.
Päässäni välähti ajatus, no niin, minähän arvasin tämän.
Lääkäri jatkoi rauhoitellen, että onnekseni tämä basaliooma on se kiltimpi isosyöpä eikä yleensä lähetä etäpesäkkeitä. Kuitenkin otetussa näytteessä oli ollut syöpäsolukkoa reunoille asti, joten pitäisi varata uusi aika lisäpoistoa varten. Sairaanhoitaja lähettäisi minulle tekstiviestillä tiedon ajasta.
Vakuuteltuaan vielä hetken minulle, että todennäköisesti syöpäni hoituu tällä lisäpoistolla, sain ohjeita jatkoa varten.
* ei enää auringonottoa ottamalla
* ihon suojaus vaatteilla/hatulla
* mieluumin varjossa kuin valossa
* vähintään SPF 50 valolle altistuvalla iholla, koko vuoden läpi
(No mikäs näissä. Paitsi että tietysti edessä oli vuosikymmenen kuumin ja aurinkoisin kesä 😀 )
Lopetettuani puhelun T. katsoi minua kysyvästi. Olin hetken hiljaa ja totesin, että minulla on ihosyöpä, mutta hei, se kiltimpi versio, pitää vähän sulatella.
Seuraavaksi molemmat taisimme googletella tovin, koska asia varsin tuntematon molemille oli.
Ihmettelen yhä, kuinka lunkisti molemmat asian otimme. Syöpä kun jo sanana on aika kammottava, vai mitä?
Lisäpoisto tehtiin toissa viikolla, patologin lausuntoa siitä ei ole vielä tullut, joten vähänhän tuo jännittää, pakko myöntää. Mutta tämä on taas niitä asioita, joille mitään ei voi tehdä enää, niin pääsääntöisesti pyrin koko asian pitämään takavasemmalla päässäni.
”Onneksi” arjessa riittää ihan TässäJaNyt-draamaa vanhusten kanssa, ettei ehdi itseään pahemmin miettimään!
Loppuun mustaa huumoria, lausahdus ”tämän päivän puna on huomisen bruna” voi muuttua muotoon ”tämän päivän brunis on huomisen ruumis”.