Aurinko armas vaiko sittenkin armoton?

Keväisellä Kreetan reissulla T. huomasi aurinkorasvaa selkääni levittäessään ”oudon” ihottuman/luomen, mutta en siihen sen kummemmin reagoinut. Mikä lie psoriläiskä.
Kesäkuussa hieroja huomautti, että selässäni oleva ihottuma näyttää ärtyneeltä ja siitä tulee vähän verta, että kannattaisi käydä näyttämässä lekurille ehkä.

Kai se sitten on käytävä, mietin ja varasin ajan terveyskeskukseen sairaanhoitajalle. Oletin että sh ottaa sellaisen vempaimen käteen ja katsoo onko ihomuutoksessa huolestuttavaa, mutta hänpä ihmeekseni ottikin kännykkäkuvan ja sanoi laittavansa sen lääkärille arvioitavaksi. HÖH. Olisin ihan hyvin voinut otattaa kuvan itse ja lähettää, niin ei olisi tarvinnut säätää aikatauluja ja lähteä kesken työpäivän käymään terveyskeskuksessa!

Parin päivän päästä sain tekstiviestillä lääkärin ajan.

Oletin tohtorin katsovan ihomuutosta sellaisella vempaimella, millä luomiani on ennenkin tutkittu, dermatoskooppi taitaa sen nimi olla –  sillä näkee pintaa syvemmältä ja voi oitis päätellä pitääkö luomi poistaa. Oletin väärin – kysyessäni asiasta lääkäri kertoi, että nykyään koulutusta dermatoskoopin käyttöön ei automaattisesti anneta, hänkään ei laitetta osaa käyttää, joten ihomuutos poistetaan ja laitetaan patologille. Tuloksen saapumiseen voisi mennä parikin kuukautta, koska jonot olivat pitkät, näkyisivät sitten kanta.fi-palvelussa aikanaan.

Selästäni poistettiin veneen muotoinen (lääkärin kuvaus) pala kooltaan 3,5 x 1,5 cm ja reikä tikattiin umpeen kolmella tikillä. Tikinpoistoon 10 päivän päästä sain välineet mukaan, kun kerroin poikani olevan lähihoitaja ja hänen pystyvän asian hoitamaan. Säästyipä taas yksi vastaanottoaika jollekulle toiselle.

Naureskelin kotona, että patologilta tulee varmasti viestiä, että jonkun sortin ihosyöpä siinä on. Mitään oireilua tai ongelmaa kun en itse ollut tuntenut tai huomannut, niin tottahan se sitten olisi vakavaa! T. kielsi jinksaamasta, joten koputin puuta.

Parin viikon päästä sain puhelun salatusta numerosta, ensin ajattelin olla vastaamatta, mutta napautin lopulta vihreää luuria.
Lääkäri zzzz täällä hei, soittelen siitä ihomuutoksesta, patologin vastaus tuli tänään ja siitä löytyi tyvisolusyöpä.

Päässäni välähti ajatus, no niin, minähän arvasin tämän.

Lääkäri jatkoi rauhoitellen, että onnekseni tämä basaliooma on se kiltimpi isosyöpä eikä yleensä lähetä etäpesäkkeitä. Kuitenkin otetussa näytteessä oli ollut syöpäsolukkoa reunoille asti, joten pitäisi varata uusi aika lisäpoistoa varten. Sairaanhoitaja lähettäisi minulle tekstiviestillä tiedon ajasta.

Vakuuteltuaan vielä hetken minulle, että todennäköisesti syöpäni hoituu tällä lisäpoistolla, sain ohjeita jatkoa varten.
*  ei enää auringonottoa ottamalla
* ihon suojaus vaatteilla/hatulla
* mieluumin varjossa kuin valossa
* vähintään SPF 50 valolle altistuvalla iholla, koko vuoden läpi

(No mikäs näissä. Paitsi että tietysti edessä oli vuosikymmenen kuumin ja aurinkoisin kesä 😀 )

Lopetettuani puhelun T. katsoi minua kysyvästi. Olin hetken hiljaa ja totesin, että minulla on ihosyöpä, mutta hei, se kiltimpi versio, pitää vähän sulatella.
Seuraavaksi molemmat taisimme googletella tovin, koska asia varsin tuntematon molemille oli.
Ihmettelen yhä, kuinka lunkisti molemmat asian otimme. Syöpä kun jo sanana on aika kammottava, vai mitä?

Lisäpoisto tehtiin toissa viikolla, patologin lausuntoa siitä ei ole vielä tullut, joten vähänhän tuo jännittää, pakko myöntää. Mutta tämä on taas niitä asioita, joille mitään ei voi tehdä enää, niin pääsääntöisesti pyrin koko asian pitämään takavasemmalla päässäni.
”Onneksi” arjessa riittää ihan TässäJaNyt-draamaa vanhusten kanssa, ettei ehdi itseään pahemmin miettimään!

Loppuun mustaa huumoria, lausahdus ”tämän päivän puna on huomisen bruna” voi muuttua muotoon ”tämän päivän brunis on huomisen ruumis”.

 

Hyvinvointi Oma elämä Terveys

Sivustakatsojan kesä

Huhtikuinen edelleen selvityksen alaisena oleva lonkkaongelma heitti talvella tehdyt kevät- ja kesäsuunnitelmat romukoppaan, koska kivun takia en pystynyt kumartumaan, kyykistymään tai pahemmin kirmailemaankaan saatikka kävelemään.
Kesäkuussa tehty ihomuutoksen poisto ja osoittautuminen tyvisolusyöväksi rajoitti ensin parin viikon ajan uimista ja  loppuelämällisesti auringonottoa.
Siihen päälle vanhempien vaihteleviin ongelmiin ja haasteisiin vastaaminen, niin a vot, johan oli lysti kesä.
Piha ja puutarha ovat mallia villi ja vapaa, mutta loppujen lopuksi vihreä on vihreää ja  useissa rikkaruohoissa on  varsin kauniita kukkasiakin.

Kesä 2024 on ollut todellakin sivustakatsojan kesä, jonka olen viettänyt lähinnä varjossa istuen ja kirjoja lukien. Lomareissuja emme tehneet, koska kävelemättömyys olisi niistä tehnyt pelkkää autossaistumista. On se kumma – fyssarin antamia makuulla tehtäviä jumppaohjeita olen pystynyt tekemään koko ajan, mutta kun jalalle on painoa laittanut on tilanne aivan toinen. Jos ei koipi petä alta, niin kipu ainakin herättää.
Heinäkuisen lomani aikana taisin päästä henkilökohtaiseen ennätykseeni aikuisiällä, luin 26 kirjaa 30 päivän loman aikana. Suurin osa toki kevyttä yläpilveä, mutta pakoa todellisuudesta yhtä kaikki. Eli jos en fyysisesti reissuun päässyt, niin kirjojen kautta taisin tehdä maailmanympärimatkan kuitenkin!

Pysähtyminen ei ole ikinä ollut minun juttuni ja siksipä kevät ja kesä ovat olleet aika vaikeaa aikaa minulle. Kun haluaisi tehdä ja touhuta, kiertää ja katsoa, mutta on pakotettu olemaan enimmäkseen paikoillaan, korvien välissä kihisee. Onneksi on Olotila, kesämökillä on ollut jotenkin helpompi asettua aloilleen kuin kotona, missä päässä surraa tauotta tekemistä odottavat asiat ja uudet ideat. Kesämökillä voi jämähtää tuijottamaan järvenselkää tai takkatulta ja antaa kierrosten laskea. Toki sielläkin on omasta mielestä ”pakollisia asioita”, mutta  järvenselkä ja aaltojen rytmi saa helpommin unohtamaan kiirekiireehoppuhoppu-kierrokset kropasta.

Mietin silti, kuinkahan olisin jaksanut tätä ilman mielialalääkkeitä. Kemisteille taas kiitos, kun ovat ihmisen elämistä helpottavia yhdisteitä kehittäneet.

Ja vaikka luonto kääntyy syksyyn päin ja illat pimenevät, niin jaksan uskoa, että VALOA PÄIN ja parempaa kohti mennään.

 

 

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään